Soo silleen että oli mulla tosi monta harrastusta ja elämä ihan tyhyjä, miten soom mahollista? Määpä kerron sulle.
Alotin laskuvarijohypyt vuonna 1973 ja 1983 meni tuhannen hypyn raja rikki, soli siis juhulavuosi. Sammaam aikaan molin Oulun Lentävän vapaaehtosen palokunnan savuhyppääjä ja koluttaja. Savuhyppääjä hyppäs laskuvarijolla palavaam mettää ja sammutti sen, tai ainaki piti tulen aisoisa niin kauan ku tuli Intin tai muut kaverit jatkamaa. Joo, eikä siinä kaikki harrastukset, ei ei. Molin SPR:n ensiapuohojaaja ja Haukiputtaan EA-ryhymän johtaja, SPR:n Haukiputtaan osaston hallituksesaki olin. Sitte molin Oulun koirakerhon tottelevaisuuskoulutus ohojaaja, siis koulutin koirankouluttajia. Kilipailin seehverietten kans siinä samalla. Mussiikkia kuuntelin nii että mulloli yli 600 c-kasettia, satoja älppäreitä, kelanauhoja 60´luvulta siis yli tuhat tuntia arkistoitua musaa. Soli siiheaika palijo se. Nii ja töisäki piti käyä keskussairaalasa. Oli unohtua että kalijaki maistu. Eikollukki tekemistä? Sitte kokkeilen joitaki juttuja lisäksi, melontaa ja mitäny liekki.
Kerran siinä kaiken keskellä sannoin vaimolle että mitähä me ruvettas harrastaa ku elämä on yhtä jöllötystä. Aattele ny – jöllötystä, sen kaiken keskellä. Hö, taas unohtu, palolentoja lennettiin ja olin mukana lentopelastuksesaki.
Sitte kerran potkin kiviä Oulunsalon lentokentän laijjalla ja mietin. Mietin että miksi mää oon tämmönen kalijasuodatin joka hilluu täälä vähä aikaa ja kuolla kupsahtaa pois, siinäkö kaikki? Ei mahtunu mun kaaliin että synnytään ja kuollaan, eikä muuta. Sitte kävi semmonen hyllu ajatus pääsä että ku ihiminen kuolee nii eihän elävää laiteta hautaan, henki on lähteny!!! Mutta minne se henki mennee, sitä mietin ja se sai aatteleen asioita pikkusen enemmän.
Sammaan aikaan ku näitä pohin nii mulle töihin, mun toimistoon tullee yks sivari ja esittellee ittesä nimentä ja sannoo että mää oon ollu puoli vuotta uskosa, Jeesus on mut pealstanu! Joo, nii se sano ja melekeen putosin jakkaralta. En ollu ennen kuullu tuommosta suoraa puhetta uskon asioista. Meistä tuli kavereita ja määki kiinnostuin uskon juttuuista. Lähimpä kerran pikkuseen telttaan, sieloli seurat. Se teki vaikutuksen ja sitte mää tajusin että tämä se on, tämä SE on. Tämä se puuttu mun elämästä. Kokkouksel lopusa mää nostin käjem merkiksi että haluan tulla uskoon ja oliha se mahetsu kokemus, oli se. Kottiim menin nii eukko sano jaaha, nyt soon tullu uskoon, näkkeehä sen silimistä! Siitä se lähti ja kerrottavvaa ois vaikka kuin palijo mutten kiusaa sua kovin ennää.
Nyt tätä ku näpyttelen nii laskuvarijo hypyt jatkuu vieläki, koulutan vieläki niitä hyppääjiä.
Muuten meleko päivälleen 50 vuotta sitte sain eka mopon, jawan, palakaksi papaltani ku oli renkinä heinätöisä. Sitte niitä erilaisia kaksrattaisia kulettimia on ollu liki parikytä kappaletta ja nykynen lötköttelypeli on 1500ccm3 Suzuki Intikka, se kustomimalli.
Eikai täsä tämän kummempaa, ouluksi täsä taisiv vähä kirijottaa, saakoha tästä tolokkua? Voi siinä olla virheitäki mutta on niitä mussaki, Raimo, nallewaari, Karhusa, Kempeleestä.