Christian Motorcyclists Association Finland
IronButt BB1500-yritys 2015
Syksyiselle BB1500-yritykselle lähdettiin perjantaina 4.9.2015. Tässä viimein reissutarina! Reitillä oli pituutta suunnilleen 2440 kilometriä google mapsin mukaan:
Aloitustankkaus tapahtui Tourulan Nesteellä aurinkoisessa säässä ja hilpeissä tunnelmissa sateenuhkasta huolimatta. Olimme molemmat tehneet valmistelut omilla tahoillamme kiireellä, sillä päätös lähdöstä tehtiin viikko ennen starttia ja työtkin hieman haittasivat harrastamista. Onneksi Vikillä oli mastotöiden lomassa sen verran pakollista odottelua, että reittisuunnitelmien tekoon oli aikaa. Suunnittelupaikalla tosin saattoi olla vaikutusta hieman, eh, optimistiseen aikataulutukseen... Viki nimittäin roikkui mastonnokassa odottelemassa asennustarpeita suunnitelmia tehdessään. Myöskin Tero katselmoi suunnitelmat oikeiden töiden lomassa, joten mahdollinen perusteeton optimismi jäi havaitsematta. IB-ajo pitäisi valmistella huolella, nyt suunnitteluun ei ollut tarpeeksi aikaa.
Mutta takaisin Tourulan Nesteelle! Molemmat tulivat paikalle suoraan töistä; työnantajat laskivat ystävällisesti työn raskaan raatajat viikonlopun viettoon, koska eivät arvanneet missä kunnossa työntekijät palaisivat maanantaina. Tankkaus aloitettiin samaan aikaan ja kuittinappia painettiin yhteisestä merkistä.
Ensimmäinen sadeosuus tuli Lahden jälkeen. Varmisteltiin lautalle ehtimistä ajamalla ilman sadekamppeita satamaan asti. Toisaalta otettiin riski olla jo Tallinnan lautalla märissä kamppeissa. Sade kuitenkin lakkasi Helsingin lähistöllä ja kamppeet ehtivät kuivua ajoviimassa. Paitsi Hanxin hansikkaat, jotka pitää veden sisäpuolella. Liekö kalvo mennyt hanskoissa vahingossa väärinpäin? Päästää veden läpi ulkopuolelta, mutta estää vesihöyryn haihtumisen. :D Aikataulu oli sen verran tiukka, että päästiin ajamaan suoraan lauttaan, eikä ehditty tavata muita laivaan tulleita motoristeja ennen kuin Tallinnassa lautasta poistuttaessa. Lautalla syötiin tukeva, pahvinmakuinen ateria ja nukuttiin loppuaika käytävillä.
Tallinnassa loppui bensa; Viki suosi suomalaista siinä määrin että oli valmis lykkäämään pyörän lähimmälle Nesteelle mieluummin kuin ostamaan ulkomaista menovettä! Ja sitten ajettiin Ainaziin asti heselle; parikymmentä kilsaa ennen hesburgeria alkoi vesisade. Sadepukuja ei alettu tässä vaiheessa kaivaa esille, koska Latvian raja ja Ainazin hesburger olivat sen verran lähellä. Ötököitä oli tallinnasta lähdön jälkeen tullut visiiriin siinä määrin, että piti himmailla ja jäädä seurailemaan edessä ajavan auton takavaloja näköhaitan takia. Terolla oli kaato aika lähellä heti Latvian puolella, kun reissun ensimmäisellä tietyöalueella oikeanpuoleisen kaistan uuden asvaltin pinta oli monta senttiä vasenta kaistaa korkeammalla ja kaistalle paluu tapahtui märälle pinnalle liian loivassa kaaressa. Michelinit kuitenkin piti. Pian Hesen kyltti tuli sopivaan paikkaan herättelemään ruokahalua ja suosi suomalaista-päivän teeman mukaan haettiin kaksi ateriaa yhden (suomalaisen aterian) hinnalla. Ja lähtipä Terolle mukaan myös nostalgia-nälkään paketti orbit-purkkaa, jota ei enää Suomesta löydä. Pimeä laskeutui kunnolla syödessä ja sadekamppeita pukiessa. Nahkat onneksi piti sen verran vettä, että ennen pysähdystä tullut vesi ei jäänyt sadepuvun sisään hautumaan. Paitsi Hanxin hanskoissa, joissa oli koti-ikävän helpottamiseksi vettä suomenlahden pohjoispuolelta.
Jo toisen kerran samana kesänä Tero lähestyi Riikaa kunnon vesisateessa. Viki koetti kokeneena Baltian-matkaajana selittää, että Riikan lähestymisen voi tehdä myös kuivassa kelissä mitä oli hieman vaikea ymmärtää noissa olosuhteissa. Riika on kyllä hieno kaupunki, mutta nyt ei ollut aikaa eikä näkyvyyttä jäädä ihastelemaan tarkemmin. Ohitus tehtiin E67:aa pitkin, eikä muuta liikennettä juuri ollut. Väinäjoen (Daugava) patoallasta kierrellessä Terolle tuli mieleen kesän hienot muistot, kun saimme käydä Riikan eteläpuolella testaamassa CMA Latvian edustajan upouuden pihasaunan: Löylyt oli mainiot. Tarjolla oli saunojille paikalliseen tapaan myös saunahattu, jonka edut valkenivat vasta löylyjen jälkeen pestessä uudesta kattopanelista tipahdellutta pihkaa pois hiuksista. Saunan jälkeen istuskeltiin ilta-auringon lämmössä kuuntelemassa naapuripihan hääjuhlasta kuuluvaa live-gospel-musiikkia ja ilonpitoa... Tapahtumista tuntui olevan vuosia, nyt kun niitä muisteli öisellä Riikan ohitustiellä pieni vilunväre selkäpiissä.
Melko pian Panevezion jälkeen tuli reissun ensimmäinen herättelypysähdys puoli kolmelta yöllä. Viiden minuutin verryttelyn ja kahvikupin avulla päästiin suunnitelmaan kuuluvalle lepopaikalle. Juuri ennen Puolan ja Liettuan välistä rajaa otettiin 3 vartin torkut rekkaparkin vieressä. Sitä ennen oli levätty vain vartin pätkä ennen Paneveziota ja Tallinnan lautalla tietysti heti ruokailun jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi ilmetä tankkaustaktisten vivahteiden lisäksi eroja myös lepotaktiikassa. Viki jätti torkkujen ajaksi lämpöliivin pyörään kiinni. Liivi lämmittää mukavasti nukkuessa ja jos akku sattuu tyhjenemään, niin pyörän käyntiin työntäminen käy lähtöverryttelystä. Tero potki ajosaappaat pois ja hyppäsi makuupussiin märälle nurmikolle. Makuuasennon löydyttyä uni tuli arviolta kahdessa minuutissa. Ja herätys arviolta viiden minuutin päästä aamuviideltä. Joko herätyskellossa oli vikaa tai sitten unta seurasi syvä tajuttomuus. Tero haki rekkaparkin viereiseltä statoililta kupin espressoa. Tukkukauppiaalla oli luultavasti ollut vaikeuksia kahvinpapujen toimittamisessa ja kahviautomaattiin oli ladattu samaa raaka-ainetta kuin diesel-pumppuihin. 1,30 Euroa espressokupista ei ole paha hinta, mutta litrahinta oli silti lämmitettynä ja kahvikuppiin kaadettuna kovempi kuin suoraan pumpusta ryystettynä.
Seuraavalla tankkauksella Vikin Neste-pakkomielle kostautui taas; asemalla oli vain yksi bensakahva, loput dieseliä. Tien toisella puolella oli toinen Nesteen automaattipiste. Tero kävi tutkimassa paikan sillä välin kun Viki tankkasi; pelkkiä dieselkahvoja! Puolan puolelta valuvan liikenteen huomioiden ihan ymmärrettävää. Mutta tähänastiset tankkausvaikeudet olivat vasta esimakua reissun huipennukseen Saksan puolella!
leg5 (Salaperaugio - Bialystok)
Rajan yli puolaan taitettiin vielä pimeydessä. Jatkuvat rekkajonot tuli vastaan mutta ohitettavia autoja ei juuri ollut. Puolan puolella piti olla tarkkana! Taajama-alueita ja sitä myötä kuudenkympin alueita oli niin tiheään, että herpaantuminen olisi tiennyt lounasrahojen valumista paikallisen poliisin virkistysrahastoon! Pimeän yön jälkeen aamu alkoi valjeta, mutta valo katosi pian pariksi tunniksi sankkaan sumuun.
leg 6 (Bialystok - Varsova)
Bialystokin jälkeen yksi matkan teemoista sai jatkoa. Uutta moottoritietä oli valmisteilla kymmeniä kilometreja ja tietyöalueiden läpi ajaminen hidasti matkantekoa. Lauantaiaamun liikenne ei kuitenkaan jumittunut kokonaan paikalleen missään vaiheessa ja autojonoissa oli siinä määrin rakosia, että pyörällä eteneminen onnistui välillä jonojen ohi. Varsovassa jatkoimme tutustumista paikallisiin ruokailutottumuksiin. Mäkkärillä tietysti!
leg7 (Varsova - Lodz)
Lodzin kiertäminen osoittautui haastavaksi. Reitillä mentiin kaupungin sivukujia ja loputtomilta tuntuvissa liikennevaloissa kilpailuhenki heräili. Autojen välistä pääsi täälläkin lipumaan jonon keulille ja valojen vaihduttua kokeiltiin miten ison Banditin väännöllä pärjää pikku-gixxerin huipputeholle. Hyvin sillä pärjäsi satasen ensimmäisen puoliskon!
leg8 (Lodz - Wrocklaw)
Lodzistä Tero hyppäsi keulille ja veti vajaan 200 km motarisiirtymän wrocklawiin. Bandit antoi nakupyörälle sitkeän perävalo takuun. Reilu puolitoistasataa mittarinopeutta oli liikaa, välillä piti Vikin sormikoukulla vetää kypärän hihnasta kun vasta tuuli vei viimeiset voimat kaulan lihaksista. Puuh. Myös polttoainetalous kärsi. Seurauksena yksi ylimääräinen tankkitauko, joten ajansäästö jäi haaveeksi. Ei enää tuollaisia vauhteja nakupyörällä!
leg9 (Wrocklaw - kudowa/nachod)
Tätä väliä ei kumpikaan ollut aiemmin ajanut, maisemat etelää kohden muuttuivat kumpuileviksi. Liikennettä riitti, mutta reippaalla tahdilla paikalliset etenivät. Valoisa syksyn väreissä loistava maaseutu ja hyväkuntoinen maisematie sai aamun sumujen ja jälkeen mielen pirteäksi. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin mieleen hiipimään reissun hitaat osuudet ja mahdollinen reittisuunnitelman muuttaminen ajon läpi saamiseksi ja lauttaa joutumiseksi. Ajon päätöksestä olisi vain tunti pelivaraa finnlines lautan check inin sulkeutumiseen ja lopetuspaikalta olisi vielä jokunen kymppi siirtymää satamaan. Kuka hullu näitä aikatauluja tekee:)
leg10 (Nachod - Jicin)
Terolta hävisi jossain tällä välillä lyhyet valot ja aikataulu alkoi jo näyttää tiukalta, joten loppumatka piti mennä pitkät päällä. Lyhyen poltimon vaihto on Banditissa optimiolosuhteissa alle kymmenen minuutin homma, mutta se edellyttäisi harjoittelua. Suorituksen kannalta oli pakko tehdä päätös jättää poltin vaihtamatta. Toisaalta tästä oli myöhemmin etua autobahnilla, kun Viki ajoi navigaattorina edellä; pyörä oli helppo erottaa peileissä pitkien ja lisävalojen takia.
leg11 (Jicin - (Liberec) - Bautzen)
Jicinistä ajeltiin hyvällä sykkeellä mielet korkealla mukavassa säässä, nokathan tässä vaiheessa käännettiin pohjoiseen ja ei puuttuisi enää kuin loput (600km). Päivä paistoi edelleen ja vei fyysistä väsymystä loitommaksi. Ennen Saksan puolta saatiin kurvailla mutkaista motaria, pikku hiljaa mieleen hiipi pelko tulevasta illasta tai yöstä. Työviikon väsymys painoi ja edellisyön vajaan tunnit unet ei sitä paljon tule edes auttamaan.
leg 12 (bautzen - dresden)
Päivä oli ajettu ihan loistavassa kelissä, mutta Dresdeniä lähestyttäessä alkoi sade, joka jatkuikin melkein keskeytyksettä Ratzeburgiin asti. Tästä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.
leg13 (dresden - mittenwalde)
Nyt oltiin jo päästy Saksalaisen moottoritien makuun ja idän ihmeiden jälkeen matka taittui vauhdilla. Sen verran kuivaakin sattui välille että laillista huippunopeusvetoa pääsi kokeilemaan, vaan lujempaakin saisi kulkea. Nuoruus ja hulluus. Tässä vaiheessa oli linja kuumana rautaperseilyn kotikeskukseen. "Vantaa Vantaa meillä on ongelma" jäähdyttelevä patarautahanuri onneksi lennosta tarkisti reittimuutosten seuraukset kilometreille ja tsemppasi loppumatkalle.
leg14 (Mittenwalde - berliinin kehätieltä luoteeseen, Linum)
Ikävä kyllä ajojohdon ohjeista huolimatta Viki hylkäsi berliinin kehätien bensiksen ja navigaattorista näpytelty toinen asema olikin diesel huoltis:/ siihen hävisi sitten kehätien lisäkilsat ja alkoi kismittää kosahtaako koko ajo siihen? Tähän välille osui diesel-huoltis, josta olisi pitäny saada kuitti jollain ilveellä? Mutta ei, huoltikselle olisi tarvinut jonkin ketjun oman luottokortin, edes "nollakuittia" ei irronnut.
leg 15 (Linum - Ratzeburg)
Reittisuunnittelu piti Vikin virkeenä; uni olis voinu tulla ilman navin näpyttelyä. Terolla alkoi iso pyörä luistaa viimeisen legin moottoritieosalla; oli pakko pysähtyä taukojumpalle ja juomaan red bull että silmät löysi takas tielle. Siinä tien varressa hypellessä katse osui pimeälle taivaalle. Sade oli tauonnut hetki sitten ja taivas oli yhtäkkiä ihan kirkas ja täynnä tähtiä. Ei olisi uskonut, että Pohjois-Saksasta löytyy paikka mihin valosaaste ei ole löytänyt ja tähdet näkyvät näin selvästi; selvemmin kuin Keski-Suomalaisella pikkukylällä!
Lopputankkaus ja lautalle
Lopputankkauspaikka Ratzeburgissa tom tom näytti olevan 5 huoltoasemaa. Sinne saavuttaessa aikaa oli jäljellä pyörän kellon mukaan noin 25 minuuttia. ekat kaksi asemaa oli kiinni, ei automaatteja. kolmatta vaihtoehtoa kohti ajettaessa kantti loppui, kun taajama-alue päättyi, eikä navi näyttänyt asemalle mitään järkevää reittiä. tässä vaiheessa palattiin kysymään neuvoa bussiasemalla kokoontuvalta hevosmiesten tietotoimistolta. tuloksena tyhjä arpa; lähin auki oleva asema oli kuulemma 20 kilsan päässä, mihin ei mitenkään ehdittäisi enää. palattiin omia jälkiä takaisin etsimään loput kaksi paikallista asemaa. ei yhtään automaattia... ja se viimeinenkin asema oli pimeänä kuten kaikki muutkin. mutta yllätys! siellä oli kaksi kortinlukijaa neljän pumppupisteen välissä.
Viki meni toiselle automaatille ja saikin tankin täyteen sekä kuitin. Tero toiselle automaatille ja korttia sisään: "bitte warten..."-tekstiä katsellessa meni ainakin minuutti. Äkkiä toisen kortin kanssa toiselle automaatille, joka oli vapautunut Vikiltä. Viki lähti apuna siirtämään Teron pyörää toiselle pumpulle. Homma toimi hyvin, kunnes tuli pumpun valinta: Teron kiireessä valitsemalla pumpulla oli pelkkiä diesel-kahvoja! "ootas vartti"-teksti vilkkui nyt molemmissa automaateissa... kortti ulos automaatista kesken tankkausoperaation ja uusi yritys toisesta automaatista haetulla kortilla. Taas kortti sisään, summan valinta, pin-koodi, pumpun valinta... ja joka välissä odottelua. Viki siirsi tällä välin pyörää, nyt sille pumpulle, mistä oli tankannut oman pyöränsä. Ja viimein tankki täyteen. Kuittinapin painelu ja kortin käyttäminen automaatissa vielä kertaallen toi nyt halutun lopputuloksen. Kuitissa luki kellonaika 23:59. Mites se aloitustankkaus olikaan? Vikin aloitustankkikuitissa luki 12:59, mikä tarkoittaisi kai hylsyä (menemättä tässä nyt sen syvällisemmin sääntötulkintoihin). Teron kuitissa aloitustankkauksen aika oli tasan 13:00 vaikka kuittinappia painettiinkin samaan aikaan lähdössä. Eli 36 tunnin ajasta jäi käyttämättä jotain sekunnin ja minuutin väliltä...
Travemündesta-Helsinkiin paluun lauttavaraus oli sovitettu ajon aikatauluihin eli ajon päätyttyä piti lähteä kiirehtimään satamaan; kuin suoraan iban ohjekirjan "ei näin"-osiosta; jos ajo menee pitkäksi niin myös lautalta myöhästytään! Navin mielestä nopein reitti terminaaliin oli jokseenkin sokkeloinen. Vai liekö väsymyksellä ja visiirin huurtumisella osuutta asiaan? Lähtöselvityksessä oltiin kuitenkin hyvissä ajoin 0:57 paikallista aikaa eli monta minuuttia ennen portin sulkeutumista.
Epävirallinen tieto kertoo, että yritys jäi hylsyksi. Kovin monella kilometrilla matka ei voinut jäädä vajaaksi!
Mitään ei tapahdu sattumalta... Koko reissun kantava ajatus oli ajella Jumalan johtamana. Enkä nyt tarkoita Vikin navigointitaitoja, vaikka ne välillä meneekin yliluonnollisen puolelle :D Joka puolella Eurooppaa oli tietöitä käynnissä; eesti-latvia; bialyztok-warsaw; nachod; etelä puolan ja pohjoisen tsekin mutkapätkät; berliinin lähestyminen... Reissun mieleenpainuvin tilanne oli lopputankkauksen kuitin kellonaikaa tarkistaessa. Viime hetken tankkaushärdelli ja lautan lähtöselvitykseen ajo minuuttiaikataululla oli mieleenpainuva todistus siitä, että meistä huolehditaan. Ajaminen oli hienointa Etelä-Puolassa ja Tsekissä ajaa hyvässä säässä syksyisen peltomaiseman läpi, tie meni ylos-alas-oikealle-vasemmalle.. Buranaa kului hammassäryn takia ajon aikana ja paluumatkalla yhteensä melkein kokonainen liuska. Heikoin hetki sattui autobahn-osuudelle pohjois-Saksassa, kun pimeä oli laskeutunu ja vettä tuli, väsytti niin että näköä haittas.
Vikin loppumietteet:
Ei kerta kaikkiaan noin väsyneenä ja tiukalla aikataululla liikkeelle. Armosta päästiin perille ja eteenpäin joka tilanteessa. Mieleenpainuvin tilanne oli tosiaan lopetustankkaus kaikkine paineineen, uskomaton se ilo mikä bensasta ja kuitista voi seurata! Tsekkiä olin odottanut ja se reissun huipennus oli, maukkaita teitä ja paikallisia tien avaajia. Huikeita kurvailuja. Tiellä voi tosiaan olla mitä vain, sisäkurvin puolella ajolinjalla yhdessä pimeässä mutkassa yllätti sähköpyörätuoli! Edelleen henkinen puoli korkealla pidettynä ja toivo ankkuroituna jaksaa hurjiakin suorituksia. Jos polla pettää, kroppa pettää
