Oli kyllä jännittävää saapua rallipaikalle, kirjautua sisään ja käydä porukalla Ismon ja Timon kanssa ajamassa matkamittarin tarkistusajo. Fyysinen vointi oli aika heikko vatsatautisen yön jäljiltä rallipaikalle tullessa. Jälkeenpäin kuulinkin että joku rallimastereista oli sanonu minusta ku olin ilmeisen kalpea ja ryytynyt, että näyttääkö kaikki suomalaiset tuolta:) No oli ne tullu siihen tulokseen että ei kaikki.

Rallikirjan sai illasta kouraan ja ruokaakin pysymään sisällä, niin pääsi aloittamaan suunnittelun. Nopealla vilkaisulla ekalla legillä oli eniten pisteitä Italiassa ja Kroatiassa. Jotenkin melkeen suoraan mieli vei Kroatiaa kohti ja aloitin reittisuunnittelun sinne suuntaan. päätöstä puolti fakta siitä että pienellä ja katteettomalla pyörällä ei ole niin kiva vetää motaria ja taktiikkanani olikin mennä hitaammille osuuksille ja isojen kaupunkien keskustoihin hakemaan isoja pisteitä ja koittaa pitää vuorokausi keskinopeus silti suurena. 
Ekan osuuden reitti tuli suunniteltua huolella ja tein lopulta tarkat "nuotit" paperille joka tunnille.

Startti tapahtui 6.37. Söin rauhallisen aamupalan, nautin ruoasta jota ei ollu kunnolla pariin päivään tullut syötyä, jokatapauksessa aikaa olisi ekalla osuudella 36h riippumatta omasta lähtöajasta. 
Heti startista suuntasin huoltikselle tankille ja tarkistamaan rengaspaineet, edellis illan kova 4h kestänyt reittisuunnittelu oli vienyt ajan, että ois voinu etukäteen käydä tollaset asiat hoitamassa, joten 20 min meni heti lähtiessä ylimääräistä siihen.

Ekaan bonus kylään Ruhpoldingiin tullessa yllätys oli suuri! Risteyksessä liikenne oli pysäytetty ja poliisia kadunvarressa oli jututtamassa motoristi jolla oli tuttu IBA Finland liivi. TIMO sehän se siinä, eiku perään ja luikerreltiin porukassa tiesulkujen ohi, pyörät parkkiin, kamera ja lippu mukaan ja puoli juoksua loppumatka kypäräpäässä kaupungin taloa etsimään! Koko kylä oli keskustassa odottamassa jotain kulkuetta ja hämmennys oli varmasti molemmin puolista kun ennen kulkuetta kaksi motoristia kipittää kypärät päässä ja ihmiset kuvaa:) Paikka löytyi ja TImon kanssa kuvat saatiin ja matka jatkui. Heti pääsi hyvään ralli tunnelmaan! 

Ruhpolding Kaupungintalon kaunis sisäänkäynti ja allekirjoittanut

Nopsasti tuli pyörähdettyä Golden Jesus patsaalla Bad Ischlissä, josta maksoinkin lopussa oppipisteitä… Ääh rallilippu unohtui kuvasta, muistin jonku 100km päästä ja pisteet(1600) jäi saamatta. Lippu pakollinen joka kuvassa, sitten vannottelu itselle: Anna olla viimenen kerta..

Seuraavaksi suuntasin Itävaltaan graziin, keskustassa oli keskellä jokea hieno kahvila (murinsel cafe), ravintola sijaitsi siis vedessä tai oli rakennettu veden päälle. Bonus pisteiden saamiseksi oli otettava kuva kahvilasta ulkoapäin ja otettava kuitti mistä tahansa tuotteesta. Koska kilsoja oli jo n.700 niin ajattelin maksimoida hyödyn ja syödä jotain mitä kahvila tarjoaa. Tiskiltä koitin tilata, mutta tarjoilia tuumi englanniksi että istuhhan kiiremmikses. Palvelu oli hyvää ja paikka oli hieno, ehkä nahkapuvussa olevalle kiireiselle rautahanurille liiankin hieno. Toastit ja kuuma kaakao teki terää, kuitti taskuun ja juoksuksi kohti pyörää.

Murinsel Cafe, Graz Itävalta

Toastit ja Kuuma kaakao maistui!

Tässä vaiheessa totesin että olen aikataulua edellä ja otan lisälenkin Ljubljanaan Sloveniaan ennen Kroatiaan siirtymistä. Matka sinne meni nopsasti edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Butchers bridge, Pyörä parkkiin 20 metriä talsimista sillalle, josta löytyi sitten pienet pääkallo veistokset, kuva niistä ja matka jatkuu.

Reittimuutos toi matkalle toisenkin ylimääräisen bonuskohteen Kroatian Zagrebissa, sieltä kuva muistomerkistä (Napoleon Milestone) pyörän kanssa. Helpot pisteet ja matka jatkuu.

Napoleon Milestone, Zagreb Kroatia

Seuraava paikka sijaitsi Kroatian podgaricissa, Partizans Monument. Tämä oli yksi parhaita kohteita. Paikka sijaitsi vähän korvessa tosi pienessä kylässä, arviolta 10-20 taloa. Kuten ääniviesteissä (soundcloud.com/cma-fi) sanoinkin Kroatian maaseutu herätti monenlaisia tunteita, tien varressa oli tönöjä joiden pihoissa oli vanhuksia ihmettelemässä maailmanmenoa. Jotkut tönöt, mummot ja papat herätti sääliä ja mietinkin että millaistahan on elää vanhuuttaan siellä? Mietin että Suomessa vanhukset on monesti "piilotettu" hoitolaitoksiin ja muutenkin kuolema, sairaudet ym.. voi olla vähän kuin eristetty normaaleista työikäisistä ihmisistä, ainakin kunnes kriisi kohtaa omaa lähipiiriä. 
Kumpiko sitten on rikkaampaa elämää elää hoitolaitoksessa vai selviytymistä kotona kyläyhteisön keskellä?

Joka tapauksessa tie tuonne muistomerkille oli upea! n.10km suuntaansa mäkistä mutkapätkää metsän keskellä. Tie nousi välillä jyrkästikkin ylös ja oli tiukkoja mutkia. Sai laskea sydämen kyllyydestä pitkien motarien jälkeen ja mutkaisuuden takia rajoituksiakaan ei tarvinnu paljon varoa. Mennessä tuli varmasti joku ralliajaja vastaan mustalla pyörällä, kuka muu sinne korpeen ois eksyny:)

Muistomerkki oli valtavan kokoinen, kuva siitä ja sitten tuli kuningasidea. Entäs jos ottais itselaukaisimella kuvan, juoksis ja kiipeis monumentin päälle istumaan itse kuvaan. Noh ajovarusteet päällä, vatsatauti takana ei parkour kyvyt riittäneet 10 sekunnin aikana monumentin päälle lukuisista yrityksistä huolimatta:) Kerran pääsin päälle, mutta kamera oli jo toiminu. Noh tulipahan hauskoja kuvia ainakin ja jäi tavoitetta seuraavaankin vierailuun.

Ei millään ajoissa päässy kipuamaan ylös:)

Partizans Monument, Podgaric Kroatia

Sitten olikin leg ykkösen suunnitelman epäilyttävin osuus, Podgaric-glina-znenac. n.160km Kroatian kinttupolkuja suurimmaksi osaksi pimeän aikaan. Google maps antoi ajoajaksi 3h 15min. eikä sitä paljon nopeampaa pystyny tulemaan. Kerran lipes takarengas kun mutkassa yllättäen olikin hiekkaa tiellä, onneksi tien leveys riitti.

Matkalla kaksi bonuspaikkaa, Glinassa Jelacic statue ja Zdenacissa Double Bridge. Double Bridge oli veikeä, Kaksi isoa holvikaarisiltaa päällekkäin, siinä on jollain insinöörillä välähtäny:)

Double Bridge, Zdenac Kroatia

Päivä oli kääntynyt iltaan ja kello huiteli yhdeksän maita, otin bensaa lisää ennenku pikku paikkojen asemat menis kiinni. Nopeasti meni siirtymä A1 motaria eteläisimpään kohteeseen Zadariin, kuva siellä Porta Terrafermasta, hienosta portista ja nokka kohti pohjoista. Zadariin tullessa soittelin Timon kanssa miten menee ja sainkin kuulla että hän oli juurikin samassa kaupungissa kiertänyt Kroatian vastapäivään kuin minä ja ottanut hotellin 3h lepobonusta varten.

Porta Terraferma, Zadar Kroatia

Lähestyessä Zadaria alkoi leg ykkösen hienoin/unohtumattomin osuus! A1 tiellä sateli jonkin verran kunnes 4km tunnelilla alitin vuoriston, vesisade loppui kuin seinään, lämpötila yöllä nousi noin 8 astetta 13 asteesta 21 asteeseen ja pilvet vaihtui kuunsiltaan merelle! Vau! Siinä kyllä hymy hyppäs huulille ja vielä sattumuksen hilpeyttä lisäsi yön väsyneihin tunteihin valittu musiikki Olavi Virran Etelän yössä Albumi:D Ajattelin että miten tämä voi olla mahdollista, noh musiikki pääsi erittäin oikeuksiinsa ja kypärän sisässä tunteella öisessä kuutamossa etelän yössä mukana tuli laulettua!:)

Kroatian rantatie oli aivan upea! Mutkaa mutkan perään, rinne oikealla, meri vasemmalla puolella ja lähes virheetön asfaltti! Vähän alkoi vaan harmittamaan väsymys joka rupesi painamaan, olin suunnitellu yö/lepo bonus tauon 3h jonnekkin niille main ja sen tarpeessa olinkin. Avonaista bensistä vaan ei millään löytynyt että sais kuitit todistamaan taukoa, yhdet vartin torkut pitikin iba motellissa kinttupolun varressa kypärä tankkilaukkua vasten ottaa että jaksoi eteenpäin. 
Lopulta Poliisien opastuksesta löytyi yön yli auki oleva asema.

Ennen taukoa oli kumminkin yksi bonuspaikkakuva Ljuboticin kyläkyltistä, Paikka oli rinteellä keskellä ei mitään. Saavuin sinne pimeällä, kuu loilasi meren yllä, sirkat siritti, tuuli vienosti puhalteli ja mitään muuta ei kuulunut. Mahtava paikka! Siinä sai vähän hiljentyä kiireen keskellä ja huokasta reissun/läheisten puolesta ylöspäin ja ihmetellä miten ihmeellisesti Luoja onkaan kaiken luonut.

Ljubotic kylä kylttiä Kroatia

Siitä se ajatus sitten lähti, että mukaan otettu ticket to the moon riippumatto ei turhaan mukana kulje. Kuitti löytyi bensikseltä, muutama sata metriä satamaan, silmäilin sopivaa näkösuojaisaa paikkaa. Löytyi korjauksessa oleva laituri jossa oli työmaa-aita, aitaan sai fiksattua riippumaton kiinni. Siinä sitten ajoasu päällä tunnin verran pätkittäistä unta palloon, vähän meri tuuli keinutti riippumattoa liikaa ja meinasi herättää. Päätin sitten siirtyä yhden julkisrakennuksen katokseen lattialle jatkamaan toiseks tunniks. Hyvin nukutti!

Toinen kuitti muutama minuutti 3h päälle ja tankki täynnä klo 06.39 baanalle.

Nyt yöunien jälkeen ja aamun valjetessa alkoi toinen osio upeaa rantatietä. Kävi ilmi että Fazer Phil, Englannin iba:n pressa oli yöpyny samassa rannassa penkillä istuen. Käytiin ennen ja jälkeen unien samalla kohteella. Olin tyytyväinen että gsr taittui rantatiellä ketterämmin ja Fazeri jäi mutkan taakse. Nuoruuden innolla…

Nyt oli pääasialliset bonuspaikat plakkarissa ja täytyi kiireen vilkkaa lähteä kohti pohjoista et kerkeää ajoissa hotellille. Venetsiassa oli yksi bonuspaikka matkalla Sabbioni Lighthouse, Majakka aivan Venetsian vieressä niemennokassa. Koko legi oli mennykkin vailla suunnistuspummeja, nyt vähän ennen Venetsiaa lopahti akku kypäräpuhelimesta, kun en ladannut sitä yötauon aikana. Eli ei enää ääniohjausta korviin. Ajelin hyvällä sykkeellä ruuhkaista motaria venetsian liepeillä, katsoin navia että noin 15km on ramppiin. Ajelin siinä ja sitten katoin navia. MItäh 12km käännökseen? Ja 20 minuuttia lisää ajoaikaa. ÄÄH niihä sitä oli vetäny rampista ohi ja siitä tuli kyllä pitkästi lisää ajoaikaa ku piti sitten pikkutietä mennä viistottain ruuhkassa kohti Venetsiaa ja pikku tietä tuli pidemmin kuin edellisestä rampista ois tullu.

Aikaa paloi mutta majakka lopulta löytyi, vaikka navi ei perille osannutkaan viedä. Sit ovelasti ajoin pyörällä uimarannalle/aallon murtajaa pitkin kohti majakkaa. Vastaan tuli uimareita bikineissä, oli niillä huulipyöreenä ku suomipoika ajoi prätkällä siellä. Noh lopulta oikominen kosahti omaan nilkkaan ja jäin kumminkin liian kauas ottamaan kuvaa ja sain vain puolet kohteen pisteistä. Todella tyhmä pisteiden menetys, laiskuutta ja hutilointia! 1000 pistettä lähti siitä…

Pyörän nitkutus ympäri ja ettimään reittiä takaisin. Tovin ajoin navia vastaan, sit nöyrryin ja yritin sen reittiä. No sepä ois ajattanu lauttaa minulta kysymättä. Lautta ois menny Venetsian keskustaan ja ties millon. Kiitos ei. Tähän kohteeseen oli jo palanu liian kauan aikaa muutenkin. Pieni kierros "sisämaan" suuntaan ja motarille kohti päätepistettä/viimeistä bonuspaikkaa.

Sabbioni Lighthouse, Venetsia Italia

Matkalla pidin vielä puolen tunnin bonustauon, kertailin suunnitelmaa, ostin virvokkeita ja huilasin. Arvoin että kerkeisikö vielä käydä Bergamosta yhden paikan matkalla, mutta päätin hylätä sen ku arvelin, että hotelli ja viimeinen bonuspaikka sijaitsi alpeilla ja sinne on hidas ajaa. Jääpähän sitten hotellille ehkä enemmän aikaa lepoon ennen seuraavaa legiä, että parempi levätä tunti enemmän kuin saada joku 1000 pistettä ekalla legillä enemmän.

Vimonen Bonuspaikka oli Valfurvassa Lago Bianco 2600m korkeudessa. Paikassa piti olla klo 16-19 aikaan, jolloin siellä oli rallimasteri paikalla. Pisteet saadakseen kuvassa täytyi olla pyörä, lippu, ajaja, kohde ja rallimasteri. Kuva onnistui ja sitten 5 minuutin haaveilu, puuh eka uskomaton urakka alkoi olla ohi, ainoastaan noin 20km alamäkeen laskeutumista älytöntä vuoristotietä!

Tie bonuspaikalle oli kyllä iha tajuton, suurimmaks osaks yks kaistaista asfalttitietä, jyrkänteen laidalla ilman kaidetta, vastaan tuli pyöriä pimeissä mutkissa ja pari autoakin oli sinne eksyny. Ykköstä rajoittimella, välillä kakkosta, jarrutus ja neulansilmä. 
Aiemmin en ollu niin korkealla ajanu, ylhäällä alkoi huomata tehon pudotuksen vaikka kaiken yritti irti ottaa, niin moottori oli tahmea, ku ilma oli ohuempaa. Ei tosin kovin nopeaa etenemistä ku eihän tommosia mutkia kotopuolessa pääse harjottelemaan. Mut kivan hurjaa ja hurjan kivaa oli:) Alaspäin pitkikin sitten hissutella ja napsia pari kuvaa maisemista. Mieleen jäi että korkella jyrkänteellä lehmät oli laiduntamassa aivan tien vieressä reteesti. Ite jos ois tieltä ulos kävelly, nii varmasti ois livenny monta sataa metriä alemmas, noh kaviokavereilla homma peloo.

Lago Bianco, Valfurva Italia

Miramonte-hotellille pääsin hyvin perille ja aikaakin jäi n.1.5h jäljelle. Ylimääräinen aika oli ihan paikallaan lepoon ja toisen osion valmistautumiseen. Olinhan jo käyny kaksi extra paikkaa alkuperäiseen suunnitelmaan ja vaikka pari pientä pummia rokotti saldoa, joka ekan osuuden jälkeen oli noin 37000 pistettä. 2200-2300km tuli ekalla osuudella 34,5 tuntiin. Rallimasterit oli sanonu ku spotti oli yöllä Etelä-Kroatiassa että en millään kerkeä ajoissa takaisin, mutta hyvin onneks kerkes.

Yksi bonuspaikka oli etsiä mistä tahansa tien kaltevuudesta varoittava kyltti ja ottaa siitä kuva, löysin kolme kylttiä reitiltäni ja matkalla Lago Biancoon oli suurin 14%. Pisteitä sai kaltevuus kertoimen mukaan. Huhun kuulin että paikallistiedon omaavilla oli tiedossaan joku kyltti jossa oli 40%! Eli paikallistuntemuksella voi saada ratkaisevat pisteet kärkisijoille.

Kaltevuus kyltti 14% 1400 pistettä

Pääasiassa ykkösosio meni vahvoissa tunnelmissa, yöllä ainostaan vähän oli väsymystä ilmassa. Et oikeen positiivinen olo jäi ekasta pätkästä ja innolla odotti pisteiden julkistusta ja ekan osuuden jälkeen olin sijalla 9. vajaa 5000 pistettä ykkösestä. Siitä oli hyvä ponnistaa eteenpäin!

 

Ilmeisen tyytyväisenä ekan legin maalissa yhden rallimasterin Frank Schubertin kanssa

Viki