Ykkösosio 36 h oli nyt takana ja pisteytys suoritettu. Oli mukava päästä hotellille, suihkuun ja vetää puhtaat kuteet niskaan iltaa varten. Illalla oli jälleen juhlava illallinen hotellin ravintolassa, jälleen ilmaiseksi mutta ei halvalla:) Mahtava alkupalapöytä, alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin sai valita muutamasta vaihtoehdosta. Tarjoilijoista huomasi että tosiaan oltiin Italiassa, olivat muuten äkäisen oloisia näin suomalaisesta näkökulmasta:) Juttelin pöydässä yhden puolalaisen (Grzegorz Puchawski) kanssa miten eka osuus oli mennyt. Hän oli tilannu kalkkunaa, mutta saikin possua. Kun hän huomautti asiasta tarjoilijalle, aluksi asiaa ei huomioitu ollenkaan, myöhemmin tarjoilia tuli, lätkäs kalkkunan ja potut vanhan annoksen päälle samalle lautaselle:) Siinä oli naurussa pitelemistä.

Saatiin käsiimme kakkos-legin bonuskirjat ja sai aloittaa reittisuunnittelun seuraavalle kolmelle vuorokaudelle. Siinä vaiheessa olin kyllä aika väsyny ja oli sellanen olo että mitenkähä sitä jaksaa vielä kolme päivää ajaa. Suunnitteleminen väsyneenä ei ollu mitään herkkuhommaa, Timo tekikin varmasti järkivalinnan ku jätti suunnittelemisen aamulle ennen lähtöä. Ajattelin kumminkin että saa levollisemmat unet ku laittaa kaiken illalla valmiiksi.

Kakkososion bonukset olivat ihan ympäri Eurooppaa, mutta hyvin nopeesti kävi selväks, että jos pisteiden perässä ajaa ja vähän lukumäärällisesti kohteita haluaa, niin on suunnattava Tallinnaan ja tavoiteltava Itä-Euroopan pääkaupungit combobonusta. Eli piti kerätä viisi eri kohdetta kaupungeista Praha, Warsova, Vilna, Riga ja Tallinna saadakseen combobonuksen 25000 pistettä. Reitistä tiesi että ajamista tulee paljon ja aikataulu on varmasti aika tiukka. Jälkeenpäin olen aavistuksen pohtiny, että oisko pitäny kumminkin lähteä Kreikkaan, siellä ois ollu lämpimämpi ajella, mutta en tiedä olisinko saanu yhtä hyvää sijoitusta sitten ja lopulta kuulin että sielläkin suunnalla oli sitten paluumatkalla satanu vettä reippaasti.
  
Aamulla viideltä sai startata, mutta päätin nukkua puoli tuntia pidempään ja yrittää startata 5.30. Heräsin kohtuu virkeenä uuteen päivään ja kuulinkin kun heti viideltä jotkut starttas hotellin pihasta. Söin tuhdin aamupalan, otin kamat kantoon. Rallimasterit oli aulassa ja jututin niitä tovin, kysyivät lyhyesti ja ytimekkäästi Espanja vai Balttia, vastasin että Balttia. 
Huoneen luovutus, tavarat pyörän päälle ja baanalle. Olin suunnitellut että yrittäisin ajaa toisella osiolla kisan ohessa ss2000 ajosuorituksen, eli 1600 kilometriä kahtena peräkkäisenä vuorokautena.

Olen kuullut että Italiasta kuitin saanti voi olla vaikeaa ja niinhän se itsellekin oli. Kaksi eri asemaa kolusin aamu hämärissä, tankkasin ja en saanut kuittia… Aikaa paloi hiukan ja annoin sitten periksi. Otin sitten vasta itävallasta ajon aloituskuitin noin 300km lähtöpisteestä.

Täytyy sanoa että Alppien siluetit näyttää kauniilta aamuauringossa, kun laskeuduin rinteitä alaspäin! Pian alkoikin sitten moottoritie, joka puikkelehti alppisolassa hienoissa maisemissa ja matka joutui! Yksi oman hölmöyden aiheuttama läheltä piti-tilanne oli tietyöalueella. Pikkuauto yritti ohittaa rekkaa kapealla tietyöalueella, rekka heilahti ja auto osui varmaankin rekkaan ja kaiteeseen. Olin heti pikkuauton perässä kärkkymässä ohi pääsyä. Hätärit ja onneks pikkuauto pysyi renkaat meno suuntaan, jos se olisi pyörähtäny eteen niin minulle ois tullu tosi ahdasta!

Tie eteni solassa ja näytti, että edessä roikkuu tummat pilvet ja sola etenee siihen suuntaan, ei aikaakaan ku ekat pisarat tuli, motarin laitaan parkkiin ja sadeasu niskaan. Runsasta sadetta riittikin jonnekkin Münchenin tienoille ja siitä jatkui kaunis päivä!

Päivän ensimmäinen bonuspaikka oli Saksassa Abensbergissä Kuchelbauer Tower-reitin varrella, oli tyhmä marjanpoimintataktiikka, ois pitäny kerätä vaan ne kalliit kanttarellit. No ajattelin että ei ainakaan 1000 pisteestä jää kiinni:) Bonuspaikalla aikaa kumminkin tärväytyi enemmän kuin 1000 pisteen arvosta, mutta sainpa samalla tankin täyteen, Lidlistä evästä ja vettä.

Kuchelbauer Tower, Abensberg Saksa

Seuraava bonuspaikka olikin Tsekin puolella Bela Nad Radbuzoussa Saint Erazim, sekin vähän marjanpoimintaa, mutta ei kaduta tippaakaan. Tie bonuspaikalle oli hyväkuntoista, mäkistä ja mutkaista maalaistietä. Maisemat kruunasi lehtimetsä, joka peitti kokonaan näkyvyyden taivaalle, oli makeeta kurvailla siellä puiden seassa hienoa tietä!
Paikka löytyi nopsasti, sitten vaan sovittamaan selfietä itestä ja pattaasta.

Saint Erazim, Bela Nad Radbuzou Tsekki

Tässä vaiheessa Ilpo soitteli Suomen päästä ja kyselin missä menen, siinä sain sitten tietää että Timo on perässä ehkä tunnin päässä ja menossa samaan suuntaan. Oli tosi hauska sattuma että toisista tietämättä oltiin suunniteltu reitti samaan suuntaan Timon kanssa ja se toikin monta hauskaa sattumaa ja hetkeä 2 Legille!

Vuorossa oli ensimmäinen kanttarelli, Prahan keskustassa Wenceslas Monument 8975 pistettä. Praha oli hyvin viehättävä kaupunki, sinne ois mukava tehdä ihan turistireissukin. Perille pääsin ruuhkasta huolimatta hyvin, ainoastaan vähän jalan kulkevat turistit ihmetteli kun suojatien valoissa odotti rinnalla Suzuki:) Piti ylittää vilkas katu kun navi oli ohjannut tien väärälle puolelle ja hieno patsas komeili tien toisella puolla. Joku ystävällinen turisti otti minusta kuvan patsaan kanssa ja ajatukset kohti warsovaa.

Tein aina bonuspaikalla samat rutiinit. Ensin kuva, kilometrit kirjaan ja sitten avasin bonuskirjasta seuraavan kohteen ja katsoin minkälaista pytinkiä ollaan seuraavaksi menossa etsimään. Rutiinit on hyviä väsyneenä, tulee vähemmän unohduksia kun tekee kaiken samalla tavalla ja pitää tavarat samoissa paikoissa.

Wenceslas Monument, Praha Tsekki

Warsovaan mennessä vähän ihmettelin kun nopeimmaks reitiks navi piirteli Brno:n kautta silmämääräisesti 200km pidempi kuin linnuntie, mutta se olikin nopsaa motaria ja matkalle osuikin helposti saavutettava bonuspaikka. Brno:ssa 2km motarilta oli bonuspaikka Austerlitz Memorial ja risteyksessä oli KFC jota olikin mainostettu motarilla. Tauko yhteensä puolituntia, siinä ajassa: tankkaus, bonuspaikka, ruokailu ja ääniviesti (https://soundcloud.com/cma-fi/viki-992014-tsekki) päivitykset. Oli hyvä mieli jatkella matkaa illan suussa, vatsa täynnä ja tyytyväisenä tehokkaasta stopista!

Austerlitz Memorial, Podoli Tsekki

Ennen kymmentä väsytti ja olin pikku tauon tarpeessa, kävin nappaamassa kuitin huoltikselta, etsiskelin rauhaisaa paikkaa missä huilailla tovi. Löysinkin yhden pusikon, mutta se koitui vähän kohtaloksi. Kannoin tankkilaukun arvoesineineen puskaan päänaluseks, etsin vähä lasisiruisen paikan mihin pistää maate, kerkesin kylelleen niin tajusin että kello on pian kymmenen ja tekstiviestibonus täytyisi pian lähettää ja sitä ei saa lähettää lepotauon aikana. Ei saisi ennen sms-bonusta täyttä tuntia taukoa joka minimissään lasketaan. Ei muuta ku tavarat pyörän päälle ja jatkamaan matkaa, onneksi 20 min tauko kumminkin virkisti ja jaksoi jatkaa. Siinä rytäkässä kävi sitten niin, että huomasin tankkilaukussa olleen maatarrapussukkani hävinneen ja varmastikin sinne pusikkoon se oli pimeässä tippunut. Kyllä ärsytti; 5 maatarraa ja paljon pisteitä hukkaan, kallis lepotuokio!

Warsovaan saavuin puolen yön aikaan, kadut oli tyhjiä ja saikin posotella keskustassa hyvää vauhtia. Tämäkin patsas Kolumna Zygmunta löytyi nopsasti, kuva siitä ja vähän eväitä naamaan ja samalla ihmetellä ympärillä olevia rakennuksia. Warsova noin läpiajettuna näytti kyllä aika isolta metropolilta, en ollu kuvitellu sitä niin suureksi! Pian alkoikin silmää painaa ja olihan sitä jo noin 20 tuntia ajanukin ilman suurempia taukoja alppihotellilta Italiasta. Noin kahden maita yöllä sitten hakeuduin rekkaparkkiin, kävin nappaamassa kuitin, ajoin pyörän rekkojen väliin, vedin sadeasun lämmikkeeks niskaan, hanskat pään alle ja nukkumattia ei tarvinnu naarailla. vajaa 2 h unta kuulaan ja herätys vähän viluissaan. Uusi kuitti pähkinäpussilla, vähän reilu 2h tauko ja matka jatkuu.

Kolumna Zygmunta, Warsowa Puola

Unien jälkeen matka taittui mukavasti ja Vilna oli seuraavana kohteena. Jossain Puolan nurkilla aamun valjetessa Timo soitti ja kertoi hyvin tyrmistyneen kuuloisena kadottaneensa bonuskirjansa. Timo oli muutaman tunnin perässä ja sovittiinkin sitten että minä ajaisin suunnitelmani mukaan Vilnan kautta Riikaan ja Timo ajaisi suoraan Riikaan, silleen voitais olla siellä melkein samaan aikaa ja Timo pystyisi sitten kuvaamaan minun bonuskirjasta tarvittavia kohteiden tietoja. 

Vilnassa tehtävänä oli kuvata sisäänkäynti Ausros Vartai, paikka löytyi kohtuu helposti ja ruuhkaakaan ei ollut hirveästi. Hyvin lähellä keskustassa oli myös toinen Bonus Frank Zappa 2-patsas. Vilnastakin löytyi mukavasti maatarra, uutta bensaa tankkiin ja kohti Rigaa.

Auros Vartai, Vilna Liettua

Frank Zappa 2, Vilna Liettua

Riikaan mennessä ajoikin nopeudenrajoitin edellä (poliisi), se onneks ajoi hiukan alinopeutta, varovaisesti ohi niin pääsi jatkamaan omaa tahtia. Vähän ennen Riikan keskustaa soittelin Timolle kysyäkseni missä kohtaa hän oli tulossa, todettiin että aikataulut oli pitäny hyvin ja oltiin noin 20 minuutin haarukalla saapumassa samalle bonuspaikalle keskustaan. Minä oli pikkasen aikasemmin perillä ja päätinkin pitää tunnin tauon, päivä olikin jo iltapäivän puolella ja vatsaa kurni. Pyörä parkkiin, kuva nopsasti vanhasta komeasta 1300-luvulta olevasta rakennuksesta House of Blackheads. 14331 pistettä ja äkkiä kuitti matkamuistomyymälästä, että saa taukoajan juoksemaan. Siinä aukion laidalla olikin pitseria, menin ja tilasin pitsan. Odotellessa näpyttelin tietsikalla edellisen yön puskaepisodin koordinaatit spotista, jotta vois halutessaan käydä paluumatkalla etsimässä maatarrapussukkaa.

House of Blackheads, Riga Latvia. Kuten kuvasta näkyy ralliajaja herätti uteliasuutta monessakin paikkassa:)

Pitsan kun sain syötyä, niin sopivasti näinkin tutun gessun aukion toisella puolella. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset ja Timo selaili jäljellä olevat bonuspaikat ja otti kuvat kirjan sivuista. Siinä meidän jutustellessa suomalaispariskunta käveli ohi ja pysähtyi kysyselemään ollaanko tulossa vai menossa? Kysymys oli hieman hämmentävä, ku oltiin Riikassa menossa maareittiä pitkin Tallinnaan ja tulossa samoja jälkiä takaisin Stuttgarttiin. Mitä nyt siihen osais vastata:)

Timo tutkimassa bonuskirjaa Riikassa.

Timo kerkes startata Riikasta aiemmin, minä vielä kipasin kuitin tauon päätteeksi matkamuistomyymälästä. Meidän navigaattorit opasti eri reiteille ja isolle tielle päästyämme olinkin yllättäen Timon edellä. Tarton kohdilla tutuissa maisemissa alkoi kyllä tulla outo tunne, että on tämä melkoinen reissu, tuskin tulee toisen kerran käytyä Tallinnassa maita pitkin:) Tarton laitamilla oli tietyö ja ajelin pysähdyksissä olevan jonon kärkeen, liikenteenohjaaja pysäytti minut ja kertoi että pysäytys olisi noin 10 minuuttia. Nopeasti soitin Timolle että nyt usvaa putkeen, että kerkeät samalla aallolla tietyöstä läpi, ettei mene turhaan kymmentä minuuttia ylimääräistä, kun "portit" aukeni lähdin kärkeen ja Timokin kerkesi vielä samaan letkaan. Sitten Tallinnan ensimmäisissä valoissa Timo sai minut kiinni ja ajeltiin yhdessä Tallinn Nevski Katedralin luo.

Tallin Nevski Katedral, Tallinna Viro

Oli mahtava fiilis ku koko suunnitelman ja menneen 36 tuntia / n.2800 km oli miettiny miten kerkeää Tallinnaan ja kun perille pääsii, niin kirkko kajautti sellaiset fanfaarit että ei paremmasta väliä, oli olo ku ois jääkiekossa kultaa voittanu, vaikka olikin vasta puolimatkassa:) Se oli tarvittava mielennostatus, siitä oli helppo kääntää pyörä takaisin maalia kohti. Mussutettiin siinä Suomesta tuomiani suklaita ja mietittiin loppukisan taktiikoita. Timo tuumas että minulla ois varmaan aikaa vielä käydä Rostokissa toisella Zappa patsaalla ja saada mojovat 19000 lisäpisteet Frank Zappa combosta. Ilman Timoa en tuollaista reitti vaihtoehtoa ollut keksinytkään ja ajatus tuntui houkuttelevalta.

Todettiin että taitaa meidän tankkausvälit ja matkanopeudetkin sopia yhteen, joten lähdettiin siitä sitten samaa matkaa Riikan suuntaan. Kello oli jotain 19 tienoilla, kun lähdettiin Tallinnasta ja oli leppoista ajella välillä toisen perässä pimenevässä illassa. Riikan jälkeen tiemme haarautui, Timo suuntasi Vilnaan ja minulla oli tarkoitus ajella Kaunasin suuntaan. Hyvin pian tien haarautumisen jälkeen myös seuran piristävä vaikutus haihtui ja alkoi väsy. Kello oli jotain 23 paikkeilla ja piti ottaa pyörän päällä 10 min torkut. Olipahan tuota tullukin jo ajettua, edellis yönä oli tullu nukuttua yhteensä se reilu kaksi tuntia ja päiväkin välissä oli päästelty. Totesin että ei ss2000:n ajamisesta tule mitään, lepotauon haluan pitää pimeällä ja kisa on tärkeämpi. Olisi pitäny melkeen aamukahdeksaan jaksaa ajaa, että vuorokausisäännöt osuisivat kohdalleen. Eli hotellin etsintään, ajattelin että nyt täytyisi saada pidempi yölepo, että jaksaa loppukirin. Hotellia ei meinannu löytyä ja aikaa jälleen tärväytyi, ainakin kerran piti jalotella ja pikku torkutkin ottaa että jaksoi hotellille asti.

Hotellin täti oli varmaan vähän ihmeissään, ku keskellä yötä tulee motoristi ja pysähtyy vaan muutaman tunnin:) Kyselin olisiko heillä mitään myytävää, että saisin aamulla toisen kuitin lepoa todistamaan. Kun mitään ei löytynyt saatiin sovittua sellainen järjestely, että maksoin puolet huoneen hinnasta (15€) tullessa ja toisen puoliskon aamulla ulos kirjatessa. Huoneen hintaan kuului jopa aamiainen kahvilassa, aamulla omeletti naamaan ja maksamaan huonetta. Hosuen ei tule hyvää… Liian tarkkaan meinasin aikani pelata ja toinen maksukuitti jäi minuutin vajaaks viidettä täyttä tuntia:) Virkailijaneiti sanoi: Ei kai se niin tarkkaa ole. No on se! Vaan täydet tunnit lasketaan taukoon. Tiedustelin tältä että eikö löytyisi mitään mitä voisin ostaa, no neiti keksi että voit maksaa kahvin tähän. Tuumasin: Niin voin ostaa kahvin ja jättää sen juomatta:) Hotellin neiti oli ihmeissään ja kuikki vielä ikkunasta perään, että ihme porukkaa, käydä nyt 5h hotellissa ja ostaa kahvi kuitin takia jättäen juomatta sen:D No asiakas oli tyytyväinen ja virkailijat saivat kiitokseksi Pandan lakua joustavasta toiminnasta;)

Tästä alkoi kova loppukiri. Jäljellä oli noin 2200 kilometriä ja aikaa 24 tuntia olla maalissa, matkalla oli vielä yksi bonuspaikka Rostockissa. Matka hyvien unien jälkeen maistui kummasti. Suwalkissa näin jälleen Lidlin tien poskessa ja kurvasin sinne ostamaan edullisia helppoja eväitä päiväks. Siinä sitten ajellessa soittelin aamun kuulumiset Timolle. Timo kysyi, että muistatko ne muutamat mukavat mutkat siinä Puolan rajamailla Marijampolen kohdilla?  Minä: Joo muistan ne oli kyllä kivat! Timo: Vähän vaan tylsää ajaa koko Via Balticaa suoraan ja odotella niitä muutamaa mutkaa, muita ei paljon olekaan:)

Puolan läpi pääsi tykittämään nopeaa moottoritietä ja tauot pidin minimissä, vain nopsa tankkaus ja välillä eväitä siinä sivussa. Warsovan ohitus teki kuitenkin tepposet, en ollu varma ohjaako navigaattori oikealle tielle, pysähdyin motarille tutkimaan isoa euroopan karttaani. Päätin sit vetää rampista, kun luulin pääseväni oikealle motarille, niin pian huomasin että kompassi näyttää väärää suuntaa:( Noh puolen tunnin lenkkihän siitä tuli Warsovan esikaupunkialueella ennekun pääsin takaisin samalle tielle. Kyllä jurppi. Siinä oli oikeestaan reissun pahin suunnituspummi.

Puolaa poikki ajaessa kyselin kaverilta Suomesta että minkälainen sää on tulossa loppukisaan. Kävi selväksi että idästä tulee ISO sadealue ja ottaisin sen illemmalla kiinni ja melkeen loppumatka menisikin sateessa. No näin kävi. Berliinistä kurvasin pohjoiseen lisälenkille kohti Rostockia, siihen mennessä oli sadellu muutaman sata kilometriä. 

Rostockiin saavuin kello 23. Frank Fappa-patsaskin löytyi pienen harhailun jälkeen, oli muuten voittajaolo, kun sai isot pisteet lunastettua. Enää ei olisi kuin 800 kilometriä maaliin ja aikaa 8 tuntia, unille ei siis paljon aikaa jäisi. Rostockiin olin ajanut tankin aika tyhjäksi ja oli aivan hilkulla bensan riittäminen ja avoimen aseman löytyminen matkan varrelta. Onneksi varakanisteri oli mukana, mutta kuitenkin sen irroittaminen ja takaisin laitto olisi vienyt vähän aikaa. Asema löytyi ja sain bensaa, matka jatkui.

Frank Zappa, Rostock Saksa.

Berliini-Rostock-Berliini -välin pääsin ajamaan kuivana, se oli kiva. Heti Berliinin alapuolella jatkui sade ja kestikin lopulta maaliin saakka. Semmosen 600 km ajelin sateessa Stuttgarttiin pimeässä yössä. Vähän vaikea oli yöllä baanalla melko kovassa sateessa pitää nopeutta yllä, ku tiellä oli vettä eikä tahtonu nähdä kunnolla. Joitakin kertoja piti pysähtyä hetkeks huilaamaan tai jaloittelemaan tien viereen. Kerran otin torkut levähdyspaikalla. Laitoin jonku vajaa 10 min herätykseen, pää tankkilaukkua vasten ja unille. Jonki ajan kuluttua säpsähdin hereille, että herätystä ei ollu tullu tai sitten en ollu siihen heränny. En ollu ihan varma oliko menny puoli tuntia vai enemmän siinä nukkuessa. No se joka tapauksessa tarkoitti, että en enää kerenny ryhmäkuvaan Stuttgarttiin ja ylimääräinen 10000 pistettä jäi saamatta, puoli tuntia olisin siitä myöhästynyt. Onneksi kumminkin aika riitti maaliintuloon ajallaan.

Vähän ennen maaliintuloa aamu alkoi valjeta ja viimeset kympit ajelinkin aamuruuhkassa. Maaliin pääsin noin 7.45, oli muuten tyytyväinen olo ja kummasti sitä kaiken valvomisen jälkeen piristyi ku pääsi pyörän päältä pois. Oli mukava ottaa märät kamat sisälle ja juttuttaa muita räytyneen näköisiä kisaajia heidän kommelluksistaan:) Vertaistukea parhaimmillaan:D Joku on onkin sanonut että rautaperseajo säännöllisesti pitää valkotakkiset loitolla:) Miten sitten nämä rallit, noh jos ne nostais mieltä sitten kiitollisuuden puolelle.

Tässä suuntaa antava Rallireitti, toteutuneen kilometrit kisassa olivat 7756 km

Relexa hotel Stuttgartissa tarjosi kyllä hienot puitteet, maaliin päästyä kävi ilmi, että siellähän oli sauna lämpimänä meitä varten, ei aikaakaan kun kolme suomalaista oli lauteilla spekuloimassa mennyttä viittä vuorokautta. Maistui kyllä Fazerin sininen saunassa mukavalta. Illalla oli hulppea juhlaillallinen ja palkintojenjako. Todistukset ja palkinnot aloitettiin jakamaan viimeisestä läpimenneestä ensimmäiseen. Jännitys kasvoi loppua kohti, kun omaa nimeä ei tullut ja lopuksi kutsuttiin eteen kaikki joiden nimeä ei ollut vielä mainittu. Minä olin siinä joukossa. Siinä oli sitten viisi parasta, jotka sai pokaalin! Oli kutkuttava hetki kun ihmiset kuvaili meitä edessä olevia ja arvuuttelin mielessä, että mikähän on sijoitus. No neljäs palkinto sieltä tuli ja todella hieno fiilis kaupan päälle!

Ralliajamisesta opin sen, että ensin on fyysinen ja henkinen tarmokkuus. Fyysinen puoli hiipuu pikkuhiljaa kaivaten lepoa ja ravintoa. Henkinen kantti pysyy korkealla pitkään tavoitteisiin pyrkiessä. Jos se vastoinkäymisten kohdatessa pääsee notkahtamaan, niin siitä on paha jatkaa. Ei turhaan Raamatussa sananlaskuissa 18:14 sanota: Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä.

Oli mahtava tapahtuma, hieno etuoikeus päästä osallistumaan ja kiitollinen mieli siitä, että pääsi turvallisesti maaliin asti! Moni asia olisi voinut mennä pieleen, mutta onnistui kumminkin. Upeita paikkoja, upeita kokemuksia ja hienoja ihmisiä oli reissussa. Jospa tämä ei ollut viimeinen tälläinen...

Viki