Iron Butt-haasteita olin jo hetken miettinyt Vikin (Pakarinen) kertomusten innoittamana ja vapunpäivälle 2015 sattui sopiva sauma vuorokauden ajolenkille, joten tuumasta toimeen. Samalle päivälle osui Jyväskylän Jeesus-marssi, johon olimme lupautuneet osallistua tänä vuonna. Ennen ajosuorituksen alkua päädyin siis ajelemaan marssijoiden takana kaupungin keskustan ympäri kävelyvauhtia ja alle. Marssin jälkeen nautiskelin hetken Nicholas Harmoniesin hienosta live-esityksestä CMA-kavereiden seurassa. Viki lainasi fleeceä, josta oli askarrellut-paskarrellut lämpöliivin auton lämpöpenkin elementeillä juuri sopivasti muutamaa päivää ennen vappua. Ja virittelipä vielä pyörään lämpöliivin vaatiman virtapistokkeenkin. Täyttelin IBA:n todistajalomakkeen, allekirjoittajista ei ollut puutetta vapputapahtuman takia. Sitten lähdin aloitustankkaukselle Vaajakosken ABC:lle. Ensimmäisen tankkauskuitin tarkastukseen meni aikaa, kun piti samalla pähkäillä kuumeisesti, oliko kaikki valmistelut tehty oikein.

Yhtään pitempää ajolenkkiä ei ollut tälle keväälle vielä alla, joten alkumatkasta piti hieman kuulostella oman kropan reagoimista viimaan ja tärinään. Ajosuunnitelma oli pitkälti sään sanelema. Vapunpäivälle oli luvassa poutaa Itä-Suomessa ja seuraavalle päivälle Länsi-Suomessa. Reittisuunnitelma oli siis ajaa iltapäivän ja illan aikana Itä-Suomen kautta etelään. Ja siitä yön aikana siksakkia Pohjanmaalle, josta takaisin Keski-Suomeen. Ensimmäiset 250 kilometria oli helppoa vaikka matka eteni kovassa laitamyötäisessä, enkä nyt tarkoita vappumaistiaisten sivuvaikutuksia, vaan sivutuulta, jota vasten sai nojata huolella. Yksi parin minuutin stoppi ennen ensimmäistä tankkausta Outokummussa. Tälle välille sattuikin sitten matkan ainut isompi pummi: Jyväskylän ja Outokummun välille löytyy nimittäin useampi mahdollinen ajoreitti ja ajosuunnitelma ei ollutkaan näistä se lyhin. Täysien kilometrien saamiseksi olisi pitänyt ottaa kuitti Kuopion pohjoispuolelta. Kovan tuulen takia vilu meinasi hiipiä jäseniin juuri ennen Outokumpua, vaikka lämpötila oli kylmimmilläänkin varmaan lähellä kymmentä astetta.

Outokumpu-Savonlinna-väli oli hyvää mutkapätkää ja mieliala alkoi kohota. Muutama kilometri kelirikkoista hiekkatietä tuppasi laulattamaan, vaikka nopeutta pitikin vähän pudottaa. Savonlinnaa lähestyttäessä varmuuden vuoksi tankkikuitti kylmäasemalta ja kaupungin läpiajo. On se vaan kaunis kaupunni. Seuraava pidempi stoppi Mikkelissä Pitkäjärven ABC:lla. Ruokavalintana luonnollisesti paikallinen erikoisuus, eli Pitkäjärveläinen. Kyllä voi hampurilainen maistua hyvältä... Varmuuden välttämiseksi tankki täyteen, kun en ollut tässä vaiheessa vielä päättänyt seuraavaa pysähdyspaikkaa. Taas tien päälle ja moottoritien alkaessa matka tuntui etenevän melko hyvin, vaikka liikennettä oli vapunpäivänä sen verran vähän, että eipä ollut etenemisessä mitään valittamista aiemmiltakaan osuuksilta.

Olin ajatellut ottaa tunnin lepotauon levytysasennossa yön pimeinä tunteina, jos sopiva paikka järjestyy pikkuveljen asunnolla. Ajo olisi voinut maistua pidemmällekin kelin lämmettyä etelää lähestyessä oikein mukavaksi, mutta veljen puhelinnumero oli jäänyt tallentamatta kypäräpuhelimen kolmen numeron pikavalintalistaan, joten oli pakko pysähtyä Lahden seudulla kaivamaan puhelinta taskusta ja koettamaan onnea lepopaikan järjestämiseksi pääkaupunkiseudulle. Velipojalla oli kuitenkin muita menoja illalla, joten lepo jäi haaveeksi. Ai mikä etukäteisvalmistelu? :D Noh, reittisuunnitelmaan pieni poikkeama tässä vaiheessa. Lahti-Porvoo-välillä on mukavia pikkuteitä ja hämärä oli vasta laskeutumassa, niin lähdin tankkauksen jälkeen ajelemaan kohti Orimattilaa. Soitin ajellessani Vikille ja pyysin tarkistamaan tuleeko onkkelmia ajomatkan suhteen, jos otan kuitin Porvoosta ja lähden siitä kohti Satakuntaa. Viki soitti hetken päästä takaisin ja kehotti ottamaan kuitin myös kehä-kolmoselta. Orimattilan jälkeiset mutkatiet maistuivat moottoritiellä muna-asennossa vietetyn parituntisen jälkeen. Pimeä laskeutui ennen Porvoota, joten hyvään saumaan tuli pahvikahvi Shell Kuninkaanportista. Paikallisen mopoautonuorison ruotsinkielisestä small-talkista huomasi, että oltiin metropolissa.

Pääkaupungin kiertäminen ei oikein onnistunut. Huomasin pimeällä tietyöosuudella kehäkolmoselle ohjaavan väliaikaiskyltin liian myöhään. Tankkikuitti siis kehäykköseltä ja lyhintä tietä Poria kohti. Liikennettä ei onneksi kehäykkösellä juurikaan ollut vapun ansiosta. Forssan tienoilla vähän piristystä pimeyteen toi takana ajellut custom. Ihmettelin miten kaveri tarkenee ajaa perässä suurinta sallittua ilman minkäänlaisia katteita. Huittisten kohdalla olisin voinut itsekin käydä lämmittelemässä, mutta näillä pienemmillä pätkillä aakkospaikatkin tuppaavat menemään kiinni puoliltaöin, joten tyydyin juoksemaan rinkiä parkkipaikalla. Kovasti tarpeellinen kuskin tankkaus tuli sitten Porin keskustassa. Pekonipizzasta jäi kuitenkin puolet syömättä, kun en viitsinyt tankata ihan täyteen, kun ruokalepoon ei ollut mahdollisuuksia. 11-tie Porista Tampereelle on siinä määrin tylsä, että se sopii oikein hyvin pimeässä ajettavaksi. Hirvieläinten etsiskely piti kuitenkin jännitystä yllä, eikä uneliaisuus vielä vaivannut. Tankkasin pyörän Nokialla, joten kaupungin valot jäivät kokematta myös Tampereella. Tankkauksen lisäksi rutiininmukaista verryttelyä ja kohti Vaasaa.

Parkanon kohdilla ulkomittarissa luki +2. Tässä vaiheessa ei ollut vielä ihan kunnolla kylmä. Reissun pahin kylmyys iski muutama kymmenen kilometriä ennen Vaasaa. Tie oli kunnolla märkä ja kylmä ja kosteus tunki luihin ja ytimiin. Kädet olivat samaan aikaan jäässä ja lämpökahvahiessä. Ilman lämpöliiviä reissu olisi jäänyt tässä kohden kesken. Kylmettyminen oli sen verran paha, että sitä tuskin olisi auttanut puolen tunnin haara-perushyppely tien varressa tai matkan jatkaminen pyörää lykkäämällä. Vaasaan asti kuitenkin selvittiin ja elämänilo palasi. Ehkä elämäni paras aakkospaikasta ostettu pahvikahvi, vaikka vatsa olikin jo sitä mieltä, että kahvi alkaa riittää. Jälkiviisaana voi todeta, että tässä vaiheessa toiletin kuumaa ilmaa puhaltava käsienkuivan olisi saanut aikaan saman euforian tunteen kuin kuuma kahvikuppi käsien välissä, mutta ilman vatsakipua.

Vaasasta Kokkolaa kohti suunnatessa tuli toinen pikkupummi. Puhelimen Here-navigaattori opasti jostain syystä Vähääkyröä kohti, vaikka suorempia ja nopeampiakin reittejä olisi ollut tarjolla. Paperikartan selailun jälkeen totesin olevan viisainta jatkaa navin opastuksen suuntaan, koska paluu takaisinpäin olisi todennäköisesti ollut se hitain vaihtoehto tässä vaiheessa. Asioilla on tapana kääntyä parhain päin ja niin tässäkin tapauksessa. Pummin takia tuli ajettua parikymmentä kilometria oikein mukavia kapeita mutkateitä auringon pikku hiljaa heräillessä lämmittämään. Tunnelmaa pilasi vain traktorinjäljet muuten hyväkuntoisella asvaltilla. No, viljeltäväksihän se maa on luotu ja tuskinpa itsekään putsailisin kanankakkaa (lehmänpaskaa) traktorin renkaista pellolta tielle siirtyessä kevätkiireitten aikaan. Kolminumeroisilta mut(k)ateiltä kasitielle päästyäni tuli reissun pahin väsymyskohta, mutta Kokkolaan ei onneksi ollut enää pitkä matka.

Vallitsevassa kelissä nesteytys oli ollut vähällä mennä pieleen alkumatkasta, kun keho ei vaatinut vettä niin paljon kuin sitä olisi tarvittu. Tästä oli seurauksena pääkipu, joka hellitti vasta kun tajusin sen johtuvan nestehukasta ja tein tarvittavat toimenpiteet. Energiataso oli muuten pysynyt hyvänä juotavan jugurtin ansiosta, jota siemailin ruokailujen välillä. Kokkolasta hainkin täydennystä jugurtti-varastooni. Kokkolassa myös virkavalta puuttui ajamiseeni: useampi partio oli ratsaamassa vappujuhlijoita ohitusväylillä ja pääsin antamaan puhallusnäytteen molemmissa ratsiapisteissä. Hienoa huomata, että poliisilla on edelleen resursseja näihin oikeasti tärkeisiin hommiin. Ajoreitilläni näin arviolta 30-40 passikuvapönttöä tien varressa... Montakohan rattijuoppoa saataisiin pois tien päältä pönttöjen ylläpidosta luopumalla ja käyttämällä säästyneet resurssit ylläriratsioihin? Kokkolasta jatkoin kohti Sieviä. Reitti on varsin suora ja tuttu nuoruudestani, joten nukahtamisen vaara oli ilmeinen. Pahin väsymys oli kuitenkin jo takana. Sievistä tankkikuitti ja kokeilemaan olisiko isoveli kotona ja aamukahvia pannussa jäljellä. Veljen seurassa vietetyn juttutuokion piristämänä tien päälle ja suunta kohti Pihtipudasta. Perinteinen kuuma koira jäi syömättä Pihtiputaan Shellillä, mutta tankkikuitti lähti matkaan.

Heti Pihtiputaan jälkeen alkoi tihkuttaa vettä ja sääennusteiden perusteella arvelin loppumatkan menevän märällä, joten vedin sadepuvun päälle ja siirsin tankkikuitit minigrip-pussiin. Lämpöliivin virtapistoke oli pakko irrottaa, koska sille ei ollut läpivientiä sadeasussa, mutta lämpötila olikin jo melkein kymmenessä asteessa ja sadeasukin lämmittää hieman, joten loppumatka meni ihan hyvissä tunnelmissa. Ajonopeutta piti vähän rajoittaa pahimmissa sadekuuroissa, koska renkaisiin ei ollut enää täyttä luottoa. Olin tarkistellut takarengasta pitkin matkaa tavallista tarkemmin, koska siinä oli arviolta alle kaksi milliä kulutuspintaa jäljellä lähdössä ja asvaltti vielä melko karkeaa, varsinkin pienemmillä teillä.

Loppumatka oli kuitenkin tuttua tietä, jonka ajoin yhdeltä istumalta. Loppumatkan reittivalinnoista voi havaita, etten ollut enää ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Normaalisti olisin hakenut jotain virikettä ajamiseen pienemmiltä teiltä, nyt ajoin suorinta reittiä kohti Jyväskylää. Tavanomainen liikenteen hidastuminen alkoi Hirvaskankaan kohdilta, eikä renkaiden kunto rohkaissut ohittelemaan, mutta Jyväskylään saavuttaessa aikaa oli vielä sen verran jäljellä, että kävin hakemassa ylimääräisen tankkikuitin Keljon abc:lta ennen paluuta Vaajakosken abc:lle. Eipähän jää suorituksen hyväksyminen ainakaan matkan pituudesta kiinni! Vaajakoskelle moottoritiesiirtymä rauhalliseen tahtiin ja lopetuskuitti kellon käydessä yhtä. Kuittiin lukema 63160 km, kun aloituskuitissa lukema oli 61379 km. Aikaa jäi vielä tunti käyttämättä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Viki oli ystävällisesti vastassa ja toipa vielä banaanin välipalaksi. Kiitos Jumalalle tosiystävistä! Todistajalomakkeeseen nimmari myös asemalla asioineelta vanhemmalta herrasmieheltä.

Tässä vielä toteutunut reitti. Navigaattorikilometreilla (1744 km) laskettuna keskikulutus noin 5.2 litraa sadalla ja keskinopeus 76 km/h.