27.-29.5 järjestettiin järjestyksessään kolmas CMA Balkan Meeting. Tällä kertaa paikkana oli Ohrid, Makedonia. Suomesta oli hyvä osanotto sillä mukana oli noin kymmenen motoristia. Suurin osa lensi Kroatian Splitiin samoihin aikoihin Ruotsin CMA:n edustajien kanssa; lento oli Splitissä tiistai-iltana 24.5. Pieni tiedusteluryhmämme lähti kuitenkin matkaan ajamalla jo perjantaina 20.5. Eihän tässä mitään järkeä ole, renkaat kuluu ja persaus puutuu. Mutta perille päästiin ajoissa Jumalan armosta. Riding for the Son! Reittihahmotelma oli suunnilleen seuraava:
Matkasuunnitelma
20.5.
Tallinnalainen ovenvartija
Siirryimme Kimmon kanssa Keskisestä Suomesta isolle kirkolle, ajoimme suoraan lauttaan ja olimme Tallinnassa iltakuuden tienoilla. Pyörät purettiin majapaikkaan, minkä jälkeen lähdimme iltapalalle Pärnu maanteen varrella sijaitsevaan kuppilaan. Kimmo kyseli muilta asiakkailta motoliikkeitä, josta saisi ketjurasvaa. Tässä yhteydessä jututin olusen ääressä istuskelevaa norjalaista, joka paljastui motoristisieluksi. Hän oli luopunut pyörästään perheen perustamisen myötä ja haaveili nyt uusvanhasta Yamahasta. Rohkaisin tietysti suunnitelman toteuttamisessa! Iltapalasen jälkeen saimme hyvät yöunet rauhallisessa misjonimaja Pääskülassaja sekä aamupalan 23 euron sopuhintaan! Ja kaupan päälle mielenkiintoiset tarinat aamupalalla paikan yhdysvaltalaistaustaiselta johtajalta.
21.5 Eesti-Latvia-Liettua
Tämä ensimmäinen varsinainen ajopäivä sujui hienosti. Tapasimme aamupäivällä seurueen kolmannen jäsenen, Martin Tallinnan ulkopuolella ja lähdimme saman tien kohti Pärnua, joka ohitettiin käymättä turistikohteissa. Lounas Ainazin hesellä Latvian puolella oli tuttua laatua. Tietyöt oli saatu päätökseen ja matka jatkui ripeästi Riikan ohitusteille. Paikalliseen ajorytmiinkin päästiin nopeasti ja hitaammat tekivät nätisti tilaa leveäkaistatiellä. Jos toki jokunen luksusauto halusi ajaa vielä reippaampaa tahtia joten peilien kanssa joutui olla tarkkana. Eestin nesteasemien jälkeen Liettuan puolella oli hieman hankaluuksia löytää 98-oktaanista Kimmon kisavireiseen firebladeen ja Panevezion, Mariupolin tienoilla tiessä oli tosi syvät urat. Kuivalla kelillä se ei kuitenkaan tuottanut ongelmia. Martilla oli yksi tilanne kun kotilokuski heräsi horroksesta moottoritien poistumisrampin erkaantumiskohdassa ja päätti vaihtaa suoraan eteen sulkuviivan jo alettua. Ylimääräsiltä murheilta säästyttiin, kiitos Motoristien Varjelijalle! 90 prosenttia reissun tähänastisista mutkista oli heti Puolan puolelle siirryttyä. Rekkajono pilasi osan näistä, mutta hyvä lopetus ajopäivälle silti.
22.5 Puola-Tsekki
Rekkamiehen aamukahvi
booking.com:n kautta varattu majapaikka antoi rahoille vastinetta! Kolmen hengen huoneelle tuli hintaa 15 eur per hölöpölö, sisältäen rekkamiehen aamupalan; mukaanlukien kahvin, jossa ei ollut puruja säästelty. Puolassa matka eteni ripeästi moottoriteitä. Vain Varsovan lähestyminen Suwalkin suunnasta oli takkuista. Matkan toinen yöpyminen varattiin Mikuloviin, etelä-Tsekkiin jo Suwalkissa lähtöä tehdessä. Tsekin läpi ajettiin nopeinta reittiä, vaikka hyviä ajeluteitäkin olisi tarjolla. Joku toinen reissu sitten...
23.5 Tsekki-Itävalta-Slovenia-Kroatia
Aamuinen näkymä hotellin ikkunasta Mikulovissa
Mikulov oli mukava pikkukaupunki jossa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta matkaan lähdettiin ripeästi lännestä lähestyvän saderintaman takia. Itävallan puolelle oli Mikulovista vain jokunen kilometri. Heti rajan ylityksen jälkeen ostettiin sekä Itävallan että Slovenian moottoriteitä varten vignetit. Tälle kolmannelle ajopäivälle oli suunniteltu maisemareitti. Wienin ohituksessa tehtiin koukkaus länteen. St. Pöltenin kautta Grazia kohti ajettaessa Alppien vaikutus on jo havaittavissa, maisemat oli huikeat ja korkeuserot ihan eri luokkaa kuin tähän asti. Parin päivän moottoritietylsistyminen unohtui arviolta kolmannessa mutkassa! Koko pätkä ajettiin kuivassa kelissä kiitos ystävien rukoustuen. Kimmokin piristyi silminnähtävästi sitä mukaa kun firebladelle pääsi antamaan lisää löylyä. Kohtuuhintaiset americanot kipattiin kitusiin yhdellä tien korkeimmista kohdista. Tein pikkupummin navigaattorin kanssa ja kymmenisen kilometriä mutkatietä nro. 20 jäi sivuun, kun navi ohjasi valtatielle pian Mariazellin jälkeen.
Ajofiilikset kohillaan Mariazellin tienoilla
Tie numero 20 Mariazellin ja st. Pöltenin välillä kiemurtelee vuorenrinnettä
Slovenian rajaa edelsi kilometrien pituinen tunneli, jossa taisi olla hieman pakokaasuja, sillä uni meinasi tulla silmään maan uumenissa. Slovenian läpi ajettiin taas moottoriteitä pitkin Mariborin ohi kohti Kroatian Zagrebia. Juuri ennen Zagrebia noin viiden aikaan saderintama viimein saavutti meidät ja ukkosmyrsky iski ensin kovalla tuulella ja sitten sateella. Katsoin viisaammaksi ohjata ryhmän lähimmälle hotellille, koska aamullinen sääennuste näytti saderintaman olevan satojen kilometrien leyinen. Hotellin pihalla tarkistus löytyykö lähistöltä halvempia vaihtoehtoja. Sateisella parkkipaikalla vaihtoehdot tuntui olevan vähissä ja kamat purettiin pyörien päältä ja siirryttiin sisätiloihin. Tässä vaiheessa tuli vielä kunnon sadekuuro, jonka ansiosta pyörän purkuhommissa ollut Martti olisi voinut jättää suihkussa käymisen väliin. Yölle tuli hintaa noin 50 euroa ilta- ja aamupaloineen.
24.5 Kroatia
Kroatiassa matkalla Senjiin
Kroatiassa matkalla Splitiin
Sateen jälkeen koitti poutasää. Zagrebin tienoilta matka jatkui kohti Splitiä, minne oli tulossa Suomesta ja Ruotsista CMA- ja Gospel Riders-veljiä. Alkumatka suunniteltiin moottoritielle, jotta aikaa jäisi Kroatian rannikon koluamiseen. Järjestely kannatti; siirryimme pois A1:ltä ja rantareitille kohti Senjiä vuoristotien kautta joka veti vertoja Itävallassa valitulle alppitielle. Ja heti vuoristosiirtymän jälkeen alkoi kymmenien kilometrien pituiset rannikkotiet. Taas koneet lauloi kiitosvirttä pienellä vaihteella! Mutta siihenhän ne on suunniteltu. Pyörä tykkää, kun pääsee välillä kirmailemaan vapaana. Eikä se pahaa kuskillekaan tee, kunhan ajaa omien taitojen sallimissa rajoissa. Ajorytmin löytyminen ei ollutkaan itsestään selvää, kun takaraivossa oli pikku jännitys heti tien vierestä alkavan jyrkänteen takia. Splitin lähestyessä osui kohdalle reissun toinen sadepilvi Kroatian maaseutua halkovalla tiellä. Kuuroa kesti parikymmentä kilometriä. Arvaus oli, ettei sadetta kestä kauan, eikä sadekamppeita alettu kaivella esiin. Pian sade loppuikin ja kamppeet kuivui ajoviimassa. Pikku vilu tuli märissä kamppeissa, koska lämpöä oli vain viitisentoista astetta, joten kytkin puseroon lämmöt päälle.
Iltapalalla Splitissä, kohta pöytä on täynnä syötävää ja tunnelma vapautunut
Splitiin oli sovittu tapaaminen paikallisen CMA:n yhteyshenkilön, Ivanin kotinurkille. Ivan oli seutuja tuntevana oikea pelastava enkeli. Banditin etujarru oli tuntunut pehmeältä vuoren rinteitä laskeutuessa. Ivanin opastuksella sain ostettua Banditiin uudet etujarrupalat ja jarrutuntuma parani huomattavasti. Sitten majapaikkaan purkamaan kamppeet ja odottelemaan pääryhmän saapumista Suomesta ja Ruotsista. Finnairin Airbus laskeutui etuajassa ja pian pääsimme koko porukalla syömään Ivanin varaamaan ravintolaan. Pari kymmenen hengen pöytää täyttyi iloisesta puheensorinasta ja muutamasta tunnetusta ja joistakin tuntemattomista kielistä. Suomalaisista, ruotsalaisista, kroatialaisista ja saksalaisesta koostuva porukka tuhosi neljä jättikokoista pizzaa ja lähti valmistautumaan seuraavan päivän ajoon iltarukouksella, hampien pesulla ja tietysti nukkumisella.
25.5 Kroatia-Montenegro
Keskiviikkoaamuna oli vuorossa vuokrapyörien pakkaaminen matkalle. Lähtö ei (yllatusullatys) tapahtunut ajallaan, kun porukka palloili hieman kiihtyneessä mielentilassa aamupalalta ja vuokrapaperien selvittelystä pyörien tutkailuun. Mutta nyt oli välillä mukava ajella leppoisaa tahtia porukan jatkeena ja jättää reititys Ivanin huoleksi. Pienen moottoritiesiirtymän jälkeen siirryttiin taas Kroatian mutkaisille rantateille. Letka venyi väistämättä, kun kaikki eivät päässeet ohittelemaan vilkkaassa liikenteessä tasatahtiin. Oli hauskaa ja opettavaista päästä seurailemaan välillä Ivanin ajolinjoja myös vähän reippaammassa tahdissa. Ruoka- ja tankkauspaikoissa ryhmä saatiin aina koottua kasaan.
Kuvaustauko, Ville
Dubrovnikissa ryhmään liittyi vielä Miika, joka oli tullut sinne lentämällä, sekä Viki ja Eevu, jotka olivat tulleet paikalle kaksipäällä Travemündesta Grossglocknerin kautta. Ja mitenpä muuten kuin rautapersesuorituksella. Nyt koko matkaryhmä alkoi olla kasassa ja tunnelma nousussa! Viki ja Eevu ystävällisesti ottivat mukaan kypäräpuhelinrinkiin jäljellä olevilla siirtymillä. Olihan se mukavaa höpistä cruisailun aikana kaikenlaista, kun tähän asti seurana oli ollut ajon aikana lähinnä kypärän kohina. Jokunen puhelu oli tullut soiteltua kotiväelle, mutta nyt oltiin siirtymässä maihin, joissa roaming-hinnat aiheutti radiohiljaisuuden kotimaahan. Seuraava yöpyminen oli varattu Montenegron puolelle mukavaan pikkuhotelliin, jossa hotellinomistaja rouvineen laittoi grillijuhlat pystyyn illaksi. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Majoitusfasiliteetit ei olleet ihan scandic-tasoa, mutta kiitollisen mielen ja henkilökunnan palveluasenteen ansiosta majoittuminen ei tuottanut isompaa huolta. Ja hintataso huomioiden paikka oli oikein sopiva!
26.5 Montenegro-Albania
Rajanylitys Montenegrosta Albaniaan
Heti rajanylityksen jälkeen oli vastassa jokunen romanikerjäläinen. Suru tuli puseroon, kun katseli pieniä lapsia kerjäämässä. Rahaa en antanut, kun se tuskin menee oikeaan osotteeseen näissä kuvioissa. Eräskin nainen kantoi epäilyttävän rauhallisen oloista pikkupoikaa sylissään. Poika vaikutti pikemminkin tajuttomalta kuin nukkuvalta, kun silmät pyöri päässä helteessä. Liekö huumattu, jotta olisi hiljainen olosuhteista huolimatta. Annoin naiselle silti matkaevääksi varaamani lastenpuuroannoksen, kun toivoin ettei kelpaa kerjäysrinkiä pyörittäville korstoille.
Rajalla oli vastassa CMA Albanian ja CMA Finlandin perustaja, Matti ja hänen pari paikallista tuttavaansa. Matkalla Tiranaan Matti otti ryhmän vastuulleen ja ohjasi tyylilleen uskollisesti paikkoihin, mihin ei muuten tulisi eksyttyä. Shkodërissa oikoreitille osui puusilta, jota on turha etsiä street viewistä. Sillassa oli etupyörän mentäviä reikiä ja alla melkoisen kovaa virtaava joki. Paikasta tuli kyllä hyviä kuvia, mutta itsellä jäi kamera takataskuun ja keskityin ihastelemaan maisemia. Matka joutui Matin johdolla ja hänen paikallistuntemuksensa avulla pystyttiin välttämään pahimmat reiät asfaltissa. Toinen albanialaisista viihdytti keulimalla gixxerillään. Kyydissä ollut tyttöystävä näytti pitävän aika tiukasti kiinni moottoritievauhdissa... Kimmo piti onneksi suomalaismainetta yllä tekemällä muutaman pitkän vedon firebladellaan. Yli viidentoista pyörän nippu pysyi hyvin kasassa jopa Tiranan liikenteessä. Liikennekulttuuri oli vielä melkoisesti reippaampaa kuin Kroatiassa. Autoilijat teki kuitenkin hyvin tilaa ruuhkassa, kunhan jokainen piti paikkansa letkassa. Illalla oli ohjelmassa CMA Albanian 8-vuotisjuhla. Ihan huikean hieno tapahtuma. Pienehkössä tilassa vieraili useampi paikallinen kerho, mitä ei ollut aiemmin tapahtunut tässä mittakaavassa. Lisäksi huidottiin ohiajavia motoristeja juttusille ja täytekakulle suoraan kadulta. Ja kas vain, ihmiset olivat hyvin avoimia. Epäluulon sijasta useimmat pysähtyvät ja jäävät kuuntelemaan mitä jäbä huitoo. Pisimpään juttelin Tiranalaisen jakeluskootterikuskin kanssa. Hän oli kovin ylpeä Hondastaan, jolla ajoi päivittäin 8-12-tuntia kaupungissa ja lähiseuduilla. Tuhansia kilometrejä vuodessa ja öljynvaihto kerran kuukaudessa. Suunnitteli lisäksi Euroopan matkaa skootterin selässä. Tiranalainen liikenne lie vaikuttanut kytkentöihin; oli sen verran eläväinen persoona! Oikein positiivinen tuttavuus.
27.5 Albania-Makedonia
Majoittuminen Albaniassa oli Christian Centerillä, missä olosuhteet olivat sopivat. Rauhallinen sisäpiha, johon pyörät sai parkkiin ja vihreyttä ja viileyttä puutarhassa. Aamupala syötiin Stefan Centerissä ja se oli taas etelä-eurooppalaiseen tapaan erinomainen ja hintaa vain 600 lekiä (alle 4.5 euroa). Aamupalan ja parin pakollisen kaupunkipysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti varsinaista matkakohdetta, eli CMA Balkan Meetingiä Makedonian Ohridissa.
28.5 Makedonia
Ohridjärvi
Ohridjärvi, Miikan kanssa kuvausreissulla
Matti ja Makedonian RR-mestari
René ja Danail
Balkan Meetingin sisällön sulattelu on vielä kesken, joten kertomus on vähän vaiheessa :)
29.5-30.5 BB1500-yritys, Makedonia-Serbia-Unkari-Slovakia-Puola-Liettua-Latvia-Eesti
Paluutunnelmissa
Paluumatkalle lähdin tiukan aikatauluni takia yksin sunnuntaiaamuna hyvissä ajoin. Kimmo ja Martti lähtisivät alkumatkan osalta samaa reittiä, mutta vasta vuorokauden myöhemmin. Ensisijaisena tavoitteena minulla oli tietysti päästä turvallisesti kotiin. Mutta koska ajomatka oli sopiva, niin halusin kokeilla samalla onnistuisiko Iron Butt Associationin BB1500-suoritus sivutuotteena. Suorituksesta tulee hieman lisävaivaa, kun reitti ja aikataulu pitää suunnitella ajolle sopivaksi ja tankkauspaikat valita sillä tapaa, ettei lyhin reitti tankkauspisteiden välillä oikaise liikaa. Mutta toisaalta suorituksen kriteereistä tulee sopivasti lisäpainetta, että matka etenee ripeästi. Nopein reitti pisteestä A pisteeseen O sisältää yleensä paljon moottoriteitä. Toisin sanoen se on kuolettavan tylsä kaksipyörähommeleiden kannalta. Pahimmassa tapauksessa kirjaimellisesti, jos tylsistyminen johtaa nukahtamiseen. Siksipä valitsin reitille myös jokusen pätkän sivuteitä. Ohridista lähdin aamupalan jälkeen. Lähtöä helpotti kun uskonveljet Suomesta, Makedoniasta, Ruotsista, ison veden takaa yms. tuli siunaamaan matkaan ja rukoili että pyörä toimii ja pääsen turvallisesti perille. Eipä sitä matkaan lähtiessään arvaa miten tarpeeseen kaikki hiljasetkin huokaukset on yön hiljaisina tunteina!
IBA:n todistajalomakkeen täyttö, lähtötankkaus hiljaisella huoltiksella, kuitin kellonajan tarkistus ja matkaan Ohridin taajaman läpi. Reitillä Skopjeen alkoi melko pian varsin mielenkiintoiset vuoristopätkät. Tie oli paikoin röykkyistä ja reiät asvaltissa piti mielen virkeänä. Mukavaa hommaa! Skopjen tienoilta alkoi sitten kaikkien matkamotoristien kauhu; loputtomalta tuntuvat moottoritiesuorat. Serbian rajalla meni aikaa melkein tunti. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa valita jokin pienempi raja-asema ylityspaikaksi. Tapasin kuitenkin CMA-veljet Unkarista samoissa rajanylityspuuhissa ja sain yhden numeron lisää, johon voisi soitella jos tulee ongelmia Budapestin tienoilla. Unkarin porukka oli matkassa kahdella autolla, joten ajoaikatauluja olisi ollut vaikea sovittaa yhteen. Auto ehkä etenee varsinkin vilkkaalla tiellä hitaammin, mutta pysähdykset voi pitää paljon harvemmin, varsinkin jos kuskeja vaihdellaan. Serbiassa matka joutui 150-170 mittarinopeutta. Kunnes kuulin eräällä huoltiksella tapaamaltani paikalliselta motoristilta, että Serbian poliisilla on huono huumorintaju ylinopeuden suhteen ja tekemisiään joutuu lähteä selvittelemään paikalliselle asemalle kuten Montenegrossa. Serbiasta jäi mieleen tasamaan ja loputtomien suorien lisäksi pääkaupunki Belgrad. Valtaväylä menee suoraan kaupungin läpi, mikä aiheutti hieman ylimääräisiä tarkistuksia asiaa navista tutkiessa. Lämpö oli noussut yli kolmenkymmenen enkä halunnut juuttua ruuhkaan hikoilemaan. Läpiajo onnistui kuitenkin ripeästi. Etelästä alamäkeen lähestyessä avautui hieno näkymä miljoonakaupungin yli.
Slovakian vuoristoteille
Rajanylitys Unkariin meni nopeammin. Vaikka reissaaminen on kivaa, niin ehkä se hiukan mieltä keventää kun pääsee takaisin EU-alueelle? Moottoritie-vignetin hain heti rajan jälkeen pienestä kioskista, joka ei hyväksynyt korttia, mutta eurot kelpasi. Vignetin tarkistus tapahtuu kuulemma rekisterinumeron perusteella elektrooonisesti eikä uutta tarraa tarvinut liimailla. Jäi vähän epäselväksi missä se vignetti tarkistetaan kun Unkarista poistuessakin taisi olla valvontakamerat kuvaamassa vain edestäpäin. Ehkä kioskin mummeli sai hyvät naurut seitsemällä eurolla... Unkaristakin jäi fiilis, että olisi kiva palata ajan kanssa. Nyt maa oli vain kauttakulkureittinä, kun kaikki kylät ja kaupungit jäi ohitusteiden näkymättömiin. Budapestin nurkilta suuntasin Slovakian vuoristoteille. Popradia kohti menevä reitti oli hyvä valinta. Valitettavasti aurinko laski juuri ennen Slovakiaan siirtymistä, joten vuorimaisemia ihailin vain ajovalojen kantaman verran. Serpentiineissä oli lisävaloille käyttöä! Ilman näkyvyyttä sivuille homma olisi ollut aika pelottavaa. Nytkin mukava jännitys vaihtui välillä lievän pakokauhun puolelle, kun mielessä kummitteli tien reunan takana odottava vuorenrinne. Lisäjännää tuli peuroista ja kettupesuiesta, joita tuntui riittävän vähän joka mutkaan. Onneksi olivat rauhallista vuoristosorttia, joka ei höntyillyt ajolinjoille. Vai liekö kököttivät tien laidassa pelosta kankeina?
Ilma vain kylmeni ja lämpöliivi ja -kahvat pöhisi. Puolan puolella odotti sumu, mutta elukoita ei enää ollut tiellä. Tai ehkä jäivät sumun takia näkemättä. Liikenne vilkastui pikkuhiljaa Krakovaa lähestyessä. Ja ohituksia sai tehdä melkein joka suoranpätkällä ja sen jälkeen tiukka puristus jaloilla tankista ja jarrutus alamäkeen ennen seuraavaa tiukkaa mutkaa. Krakovasta kohti Katowiceä ja Puolan kohtuukuntoisia moottoriteitä. Aamun pikkuhiljaa valjetessa hodari, kuppi kahvia ja lähdevettä kitusiin tankkauksen yhteydessä. Ruokavalio oli kevyt, kuten edellisenä hellepäivänä Serbiassa. Melko pian kävi ilmi ettei neste enää imeydy kunnolla. Piotrkow Trybynalskin tienoilla nukuin rekkaparkissa yli puoli tuntia. Uni olisi maittanut, mutta heräsin rekan käynnistymiseen ja päätin jatkaa matkaa. Maha antoi nyt vielä selvemmän vastalauseen vähille unille, mikä toi lisähuolta meneekö nestetasapaino pieleen päivän nyt pikkuhiljaa lämmetessä. Varsovassa väsymys kostautui. Navi ohjasi sisemmälle kehätielle ja huomasin Bialystokin rampin liian myöhään, jotta hidastunut ajatus olisi ehtinyt oikealle reitille. Nyt oltiin jo taas hellelukemissa ja tuli pelko puseroon miten keho selviää helteestä maanantain aamuruuhkassa seisoessa. Pummista selvittiin kuitenkin pienillä vahingoilla. Harjoittelin lane splittingiä paikallisten motoristien jälkiä seuraamalla. Välillä piti päästää joku skootterikuski takaa etten olisi suotta jakeluketjun tulppana. Skootterilla suhaavat jakelijat lienee Varsovassakin niitä nopeimpia ruuhkassa etenijöitä. Autoilijoilla tuntui myös Puolassa olevan silmät selässä; latu aukesi kaistojen väliin auto kerrallaan kunhan vältteli kuolleita kulmia. Silti olin vähällä ajaa hitaassa vauhdissa yllättäen hidastaneen auton takakulmaan, kun väsynyt mieli askarteli liikaa reitin hahmottamisessa. Tie tyhjeni nopeasti, kun pääsin kaupungista poispäin johtavalle väylälle.
Jatkoin Bialystokin suuntaan, mutta käännyin ennen kaupunkia vaihteeksi pienemmille teille kohti Lomzaa ja Augustowia. Vilkas rekkaliikenne hidasti, mutta oli silti mukavampaa kuin suoralla tiellä junnaaminen. Liettuan puolella tankkaus heti rajan jälkeen neste-huoltiksella. Kaunasin jälkeen tuli päivän toinen pummi. Ajoin Panevezysin rampin ohi. Jatkoin matkaa, koska navi löysi moottoritien suuntaisen vaihtoehtoisen maaseutureitin. Viidentoista kilsan jälkeen tie katkesi kuin seinään. Koko tiepohja oli kaivettu ylös tietyön merkeissä. Nyt en enää uskaltanut luottaa paluureitillä näkyvään oikopolkuun, vaan jatkoin omia jälkiäni takaisin moottoritielle asti. Enkä edes tajunnut etsiä kuittia maaseututien varrella sijaitsevalta kylältä! Noh, alottelijalla on vielä lupa tehdä aloittelijan virheitä.
Latvian puolella tiet oli jo tuttuja. Mutta väsymys oli jo pahempaa sorttia. Kahvia ja vettä tien varren kivasta pikkukahvilasta. Kahvilanpitäjä ei innostunu ajatuksesta että olisin nukkunut vartin tyhjän kahvilan penkillä. Nyt neste kuitenkin alkoi taas pysyä sisällä ja takaisin tien päälle. Puolen tunnin kuluttua havahduin horroksestani vesisateeseen. Sadekuuro tuli sopivaan saumaan ja loppumatkan oli virkeä olo! Tankkaus Riikassa ja kun kilometrit näytti vähän menevän tiukalle ja toisaalta aikaa oli vielä, niin päätin tehdä lopetustankkauksen Ainazin sijasta Pärnuun. Pärnussa oli hieno fiilis kaikkien koettelemusten jälkeen. Tankkauksen jälkeen ajelin rauhakseen etsimään majapaikkaa keskustasta. Satunnaisreitilleni oli lähetetty paikallinen opas. Eestiläinen motoristi, joka oli ilmeisesti oppinut suomenkielen rakennustyömailla. Seurailin kaverin perässä, kun hän näytti muutaman hotellin. Halvempiakin paikkoja varmasti olisi, mutta päädyin hotellin Strandiin, mistä oli hyvä näköalat merelle ja hyviä joskin hieman suolaisen hintaisia annoksia listalla. Sanoin lämpimät hyvästit uudelle tuttavuudelle! Pyörää purkaessa pudotin kypärän asvalttiin. Kun on tarpeeksi väsynyt, myös tällaiset rutiinit alkaa pettää. Visiiri säilyi sentään ajokunnossa. Suihkun ja iltapalan jälkeen nukuin kuin se kuuluisa tukki aamuun saakka.
31.5 Eesti-Suomi
Aamupala oli loistava! Eckeröltä kohtuuhintaiset liput Helsinkiin, pyörän pakkaus viimeisen kerran tälle reissulle ja kohti Tallinnaa.
Satamassa tapasin saksalaisen motoristin, joka oli lähdössä Skandinavian ja Venäjän kiertueelle. Venäjän viisumi oli hänellä kunnossa, joten reitti oli kulkenut Kaliningradin kautta. Rajanylitys Kaliningradiin oli ottanut kaksi tuntia, minkä aikana kaikki kamat oli purettu tullinaisen tiukassa komennossa pihalle! Ja vielä tunti toiseen suuntaan ylityksessä. Taitavat olla aika mustasukkaisia tämän sotilastukikohdan ohittamisessa.. Näin velvollisuudekseni opastaa saksalaista Keski-Suomeen saakka. Mitä siitäkin tulee, jos ulkomaalaiset päästetään isomittakaavaisen kartan kanssa ajamaan pääteitä Suomen läpi? Jää Suomi-lomat lyhyeen sellaisen moottoritiekooman pelossa. Eikö motoristin pidä kohdella kanssamotoristia niin kuin toivoisi itseänsä kohdeltavan? Näinpä matkamme vei mutkateille Lahden ympäristössä ja Sysmä-Luhanka-Kärkistensalmi-maisemareitille. Saksalaishemmo tykkäsi eikä se minullekaan huonoa tehnyt, vaikka kotimatka vähän hidastuikin. Oikein mukavata oli avata kotiovi melkein parin viikon matkan jälkeen.
terveisin Tero