Torstaina 26.7 siirtyiltiin Länsisatamaan Eckerölle melkeinpä kukin omia tahteja, Aki ajoi kouvolasta yksin, Matti ajeli edeltä, minä, Juho ja Jarkko ajettiin ryhmänä ja Viki lähti tunnin takamatkalla Viikkarin lautalla. Kotimaan siirtymällä tarvittiin yksi ylimääränen nesteytystauko lämpötilan takia. Motoristeja oli paljon menossa lahden yli. Yhdelle eestiläiselle tyrkytin lautassa motoristiraamattua, josta hän kieltäytyi, mutta antoi kuitenkin hyvän reittivinkin Tallinna-Tartto-siirtymälle ja Nesteelle matkan varrella. Moottoripyöristä ja matkustamisesta useimmat kai tykkää jutella, vaikka hengellisiä asioita kohtaan oliskin vahva torjunta päällä. Puhutelkoon Rakkauden Jumala hiljaisuudessa tätäkin miestä, joka ei uskonasioista halunnut mainittavan.
Tallinnassa ajeltiin muutama kilometri tankille ja Isän hyvästä huolenpidosta osoituksena samassa pihassa oli kauppa, jossa oli myynnissä kunnollisia lämpimiä ruoka-annoksia (ja pizzaa). Ostin jonkinlaisen laatikkoruoan, jonka sisällöstä ei ollut tarkempaa havaintoa. Kassajonossa kysyin nuorehkolta asiakkaalta suomennosta (tai siis englanninnosta) sisällysluetteloon ja kävi ilmi, että annos oli syötävää laatua. Perunaa, lihaa ja jotain kasviksia. Oikein maukasta. Mukavan oloinen kaveri kassajonosta jäi juttelemaan kaupan pihalle tupakan toivossa. Oli lopettelemassa tuota harrastusta ja olisi ottanut vielä viimeiset savut. Jutellessa kävi ilmi, että hän on graafinen suunnittelija. Yritin kaivella häneltä lisätietoja eestiläisestä motoristiraamatusta, kun en kieltä ymmärrä. Eestissä on kuulemma vähän joka uskonsuunnalla oma käännöksensä. Tätä tietoa en saanu vahvistettua googlesta, mutta esimerkiksi Jehovantodistajien eestinkielinen Raamatunkäännös on näköjään julkaistu 2014. Motoristiraamatun graafinen ilme ei saanut grafiikkasuunnittelijalta paljon kiitosta, mutta sisältöhän se on mikä ratkaisee. Kaveri liikuttui silminnähden, kun totesin että Raamatun tuominen hänelle saattoi hyvinkin olla se syy miksi olin itse joutunut matkalle. Herra hänelle jutelkoon elämänmittasen matkan tarkoituksesta.
Tartosta etiäpäin
Pyöriä ja kuskeja tankatessa Viki liittyi joukkoon ja siirsin letkan vetovastuun hänelle. Lähdettiin ajelemaan kohti Tarttoa. Juhon ja minun kypäräpuhelinrinkiin saatiin Viki kolmanneksi jäseneksi. Juttelu ajamisen lomassa piristää kummasti, vaikka sisältö oliskin lähinnä väsyneitä vitsejä. Tarttoon päästiin vasta kymmenen jälkeen, minkä takia hyvän iltapalan löytäminen olisi voinu olla vaikeaa. Pyydettiin iltapalalle johdatusta Jumalalta, joka antaa runsain mitoin kaikkea hyvää. Ja ennen kuin lause ehti loppuun, Viki bongasi risteävältä kadulta motoristin, joka ohjasi meidät paikallisten suosimaan Ristiisa Pubiin. Loistelias iltapala viileällä terassilla kruunattiin onnittelulaululla Vikin synttäreiden johdosta.
Jarkko puun latvassa
Perjantaina Big Ben pubissa nautitun aamupalan jälkeen jatkettiin Otepään kiipeilypuistoon. Hellekeli hirvitti, mutta puiden latvustoissa saatiin kiipeillä varjossa ihan kohtuullisissa lämpötiloissa. Viki-parka joutui vastailemaan puheluihin kesken kiipeilyn, kun töissä oli ns. tilanne päällä. Kiipeilyn lopuksi oli huikeat yli 300 metriä pitkät vaijeriliu'ut mäkisessä maastossa. Sitten olikin jo kiire Latvian CMA:n synttäreille. Ehdimme Riikan keskustaan kohtuullisessa liikenteessä vain tunnin-pari myöhässä. Pressa Zigmars oli ystävällisesti jäänyt odottelemaan muutaman muun kanssa ja ajelimme EMC Rally 2017:sta (European Motorcyclists for Christ) tuttuun illanviettopaikkaan 15-pyörän letkassa. Iltajuhlassa päästiin myös lavalle luovuttamaan ketjuristi ja jotain muuta pientä lahjaksi ja muistoksi suomalaisten visiitistä. Juhlimassa oli kymmeniä motoristeja. Majapaikkaan ajeltiin pimeässä CMA Finland-porukalla hieman hitaampaa tahtia kuin Latvilaisten letkassa.
CMA Latvian 10-vuotisjuhla Jelgavan eteläpuolella
Lauantaina tavattiin Zigmars Jurmalan edustalla. Hän vei meidät ulkoravintolaan, jossa saatiin erittäin maukas lounas juomineen noin 4 euron hintaan. Leivän sisään paistettua kebab-lihan tapaista ja kotikaljaa. Zigmars, Viki, Aki ja Matti jatkoivat Hells Angels support-kerhon juhlaan ja loput porukasta jäätiin rukoilemaan. Rukousten välissä löydettiin ilmastoitu pikkukahvila Kafejnīca Būris, josta saatiin reissun parhaat kahvit. Kerhovisiitin jälkeen käytiin koko porukalla meressä ja mentiin päivälliselle Riikalaiseen Lidoon. Näissä ravintoloissa on tarjolla kaikenlaista syötävää, jälkiruuat mukaanlukien. Syötävät on hinnoteltu valmiina annospaloina. Esim. 100 grammaa lohta tai riisiannos on hinnoteltu selvästi ja kokonaishinta on helppo arvioida samalla kun latoo tavaraa tarjottimelle oman maun mukaan.
Zigmaria hyvästelemässä Eestin ja Latvian rajalla
Päivällisen jälkeen Zigmars saatteli meidät Eestin rajalle, mistä jatkettiin Pärnuun yöksi. Pärnussa sunnuntaina aikanen herätys ja Tallinnaa kohti. Enpä enää tässä vaiheessa ollut ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa raskaan kelin ja lyhyiden yöunien takia ja majapaikan avain jäi takataskuun. Suomen puolella porukka hajaantui jo sitten enempi ja vähempi omille teilleen, mutta kaikki pääsi turvallisesti kotiin.
Maanantaina vielä Pärnun majapaikan avainten postitus pahoittelujen kera. Samaan pakettiin avaimen kanssa meni viimeinen eestinkielinen Raamattuni oransseista enduroista pitävälle majapaikan isännälle.
terv. Tero