Yhteenveto

Christian Motorcyclists Associationin tapaaminen, kolmipäiväinen European Leadership Conference 2018 pidettiin Budapestissa, Unkarissa hienossa maaseutuhotellissa huhtikuun lopulla. Meillä oli konferenssissa kuusi edustajaa Suomesta, joista Tero ja Viki tuli paikalle omilla pyörillä. Konferenssissa oli kymmeniä johtajuuden kehittämisestä kiinnostuneita CMA-jäseniä ja vastuuhenkilöitä. Olipa mukana muidenkin kerhojen jäseniä ja merkeistä vapaita. Jutun loppupuolelta löytyy paluumatkan SS1000-yritys (IBAn pitkän matkan ajo) kuvattuna tankkaustaukoineen. Päivitys: suorituksesta tuli valitettavasti hylsy jo ennen kuin sitä jätettiin ajotarkastukseen, koska Latvian Valtion Poliisin pääsiviilipoliisilaitoksen liikenneturvallisuusosaston liikenteen tarkkailu- ja koordinointivirasto muisti muutama viikko reissun jälkeen 20 euron passikuvausmaksulla ja IBAn sääntöjen mukaan ylinopeus johtaa automaattisesti suorituksen hylkäämiseen.

Valmistelut

Pyörää huollosta noutamassa

Myöhäinen kevät hieman haittasi reissuun valmistautumistani. Suunnittelin lähteväni matkaan SMT:lla (KTM SM-T 990), joka piti saada jollain keinoin Pietarsaareen avainten ja lukkojen vaihtoon. Ajoin reissua edeltävällä viikolla pyörän perille pakkaskelissä. SMT jäi asennusongelmien takia Pietarsaareen viikonlopun yli, minkä seurauksena tuli pitkä koeajo vähän uudemmalla 1190 adventurella. Ilmoitus tuli maanantaina 16.4 että pyörä on noudettavissa, joten samana iltana kävin 7h lenkin Pietarsaaressa. Kiitos Remotorsin Joakim ja muut tekijät loistavasta palvelusta koko huoltoprosessin ajan; silloinkin kun ilmeni ongelmia! Valmisteluja jäi siis vielä tiistaille. Muun muassa navigaattorin asennus.

Samoin ajoharjoittelu jäi ihan minimiin ennen reissua. Ei hyvä. Jotain pientä harjottelua pystyin sentään tekemään. Esim. punaista valoa liikennevaloissa lähestyessä voi harjoitella hidasajoa, jos takana ei ole ketään. Ja tyhjillä teillä voi kiinnittää huomiota ajoasentoon vaikkapa mutkissa ja jarruissa. Tunnetila ennen keskiviikkona alkavaa matkaa oli sellainen, että teki mieli heittää hanskat tiskiin. Viime hetkeen jääneet valmistelut ei auttaneet asiaa. Huoleton matkustaminen kahdella pyörällä vaatii aika paljon etukäteisvalmisteluja ja varautumista, mutta nyt vielä lähtöaamuna piti pakkailla loput tavaroista ja tehdä pyörään viimeiset säädöt. Takarenkaan kunto hieman arvelutti; ylimääräinen renkaanvaihto paluumatkalla toisi parhaimmillaankin muutaman tunnin lisää muutenkin tiukkaan matka-aikaan. Oma ajokuntokin oli kysymysmerkki tiukan työtalven jäljiltä. Oli odotettavissa, että Suomessa ja Baltiassa odottavat viileähköt ajokelit vaatii hieman enemmän lujuutta kropalta ja paljon enemmän mieleltä. Ja sydämen pohjassa tietysti ainainen huoli siitä miten vaimo ja lapset pärjää kotona, kun isukki matkustaa. Lopulta ei jäänyt kuin kaksi vaihtoehtoa: joko antaa huolille periksi ja skipata koko reissu tai jättää kalvavat huolet taivaan Iskän ongelmaksi.

Menomatka

Lähtö Vaajakoskelta

Matkaan lähdettiin SMT:n, Vikin ja Pannarin kanssa keskiviikkona 18.4 klo 16 Vaajakosken ABC:lta työpäivän jälkeen. Ajo Tallinnan-lautalle meni muutaman asteen lämpötilassa, mutta onneksi kuivassa kelissä. Kypäräpuhelimet lauloi melkein koko matkan ja juttelu piti mielen virkeänä. Lautalle ajoi meidän lisäksi pari muuta suomalaismotoristia. Ihan hirveää motoristitungosta nyt ei odotettukaan tähän aikaan vuodesta. Olimme yön lautalla noin puolen hengen hytissä, johon oli sentään saatu mahtumaan kaksi punkkaa ja kylpyhuone. Startti Tallinnasta kohti Pärnua tapahtui hytissä syödyn pikapuuroaamiaisen jälkeen Neste-aseman kautta torstaina klo 6. Lämpöä oli taas noin 5 astetta. Pärnun tienoilla ilma oli kosteaa, lähes tihkusateeksi asti ja tuntui paljon kylmemmältä, vaikka lämpötila oli sama. Latvian rajan ylityksessä muistutettiin Jumalaa pitämään huolta nyt taakse jäävistä eestiläisistä ja pyydettiin "ettei nyt vaan sattuis mitään" Latvian läpi ajellessa. Tämä tapahtuma toistui sen jälkeen jokaisella rajanylityksellä. Siunattiin taakse jäävää maata ja pyydettiin varjelusta liikenteeseen uuden maan puolella. Aikainen lounas tai pikemminkin aamupalan täydennys ja tankkaus suoritettiin perinteisellä pysähdyspaikalla Ainazin Hesellä. Tämä väli tuntuu jostain syystä aina todellista pidemmältä.

Riikaa lähestyessä (klo 10) ajokeli alkoi pikkuhiljaa parantua. Latvian CMA:n presidentiltä tuli viestiä että olivat autoineen Puolan puolella, olivat lähteneet klo 5 Riikasta ja suunnitelma oli ehtiä Budapestiin samana iltana. Heidän suunnitelmansa kuitenkin kariutui kun auto hajosi Puolassa ja joutuivat turvautumaan vuokra-autoon. Latvian seurueessa oli myös motoristi, joka oli lähtenyt matkaan aiemmin ja ajeli kohti Unkaria kaikessa rauhassa, joten hänestäkään ei ollut meille ajoseuraa. Liettuan puolella ajaminen alkoi jo tuntua mukavalta, kun lämpötila kipusi yli kymmenen asteen. Panevezysin tienoilla oli muutama tietyöpätkä, jotka kuitenkin päästiin ohittamaan ilman ongelmia jonojen ohi lipumalla. Olisikohan Liettuan läpiajoa haitanneet urat tiessä jo viimein historiaa tänä kesänä tai tulevana? Panevezys-Marijampole-välille oli ilmaantunut valvontakameroita, joista kuitenkin ilmoitettiin ystävällisesti kylteillä kuten Ruotsissa on ollut tapana. Käytännön toivoisi rantautuvan Suomeenkin, se vähentää paniikkijarrutuksia kameran kohdalla.

  
Laatulounas Suwalkissa

Myöhäinen lounas tai aikainen päivällinen syötiinkin sitten Puolan puolella Suwalkissa kahden maissa, Vikin kantaravintolassa, Karczma Polskassa. Jälkiruoka oli jonkinlainen uppopaistettu kuorrutettu jäätelö marjojen kanssa ja kahviin oli todella panostettu. Hintaa erittäin maittavalle kahden hengen ruokailulle tippeineen tuli varsin kohtuulliset 130 zlotya. Pitkän lounaan jälkeen jaksoi lähteä kohti Bialystokia ja itäistä reittiä etelään. Mieliala kohosi lämpötilan mukana lähelle hellelukemia! Lublinissa tehtiin tilannearvio ja päätettiin etsiä majapaikka Sandomierzista. Perjantaille jäi siis noin 600 km pikkuteitä etelä-Puolassa ja Slovakiassa.

Lounasta etsimässä Slovakialaisessa kylässä

Perjantain ajoreitti kulki Nowy Saczin kautta kohti Popradin pohjoispuolella sijaitsevaa maisemareittiä. Slovakian vuoristot oli Vikin pitkä-aikainen haave ja reittivalinta vaikutti erinomaiselta jo siirtymän aikana. Maisema muuttui kumpuilevaksi Puolassa Slovakian rajaa lähestyttäessä ja Slovakian puolella liikenne väheni merkittävästi. Soittelin aamupäivän aikana Slovakialaiselle työkaverille lounasvinkkien toivossa. Paikallistuntemuksen merkitys osoitti jälleen arvonsa! Tällä kertaa pitkään lounaaseen ei ollut aikaa, kun navigaattorin saapumisaika-arvio Budapestiin konferenssihotellille oli lähdöstä alkaen osoittanut iltakuuteen, eli konferenssin alkuaikaan. Työkaverin vinkistä menimme paikallisten suosimaan lounasravintolaan, josta saatiin 12 euron hintaan kahden ruokalajin lounas juomineen kahdelle. Ja palvelu oli nopeaa, kun ruoka oli valmiina. Alle tunnissa olimme takaisin tien päällä.

Kohti Slovakian vuoria

Lounaan jälkeen suunnattiin tielle 537, joka seuraili vuorenrinteitä. Vuorten huiput oli edelleen lumen peitossa, vaikka lämmintä oli jo parikymmentä astetta. Osa vuoriteistä oli vielä putsaamatta hiekasta. Pahimmissa mutkissa ajolinjaa ei voinut enää jarrutuksen jälkeen vaihtaa, kun hiekkaa oli joka paikassa raiteiden ulkopuolella. Onneksi putsattujakin pätkiä löytyi, mikä salli jopa ajottaisen rentoutumisen mutkasta toiseen kanttaillessa. Kotarin takarengas oli nähnyt jo nelisen tuhatta kilometria, joten oli hyvä päästä säästelemään renkaan keskikohtaa.

ELC 2018 Budapest

Saavuimme konferenssihotellille (Sarlóspuszta) perjantaina klo 17:55 paikallista aikaa, eli 5 minsaa ennen virallista aloitusaikaa. CMA Unkarin presidentti Maurizio toivotti lämpimästi tervetulleeksi, vaikka oli varmasti kiireinen vastuidensa kanssa. Hotellissa vastassa oli muitakin tuttuja. Vuorossa oli sydämellisiä kohtaamisia eri puolilta eurooppaa tulevien CMA-jäsenien kanssa, joita tavallisesti tapaa korkeintaan muutaman vuoden välein. Sisäänkirjautumisen jälkeen päästiin suoraan päivälliselle isoon saliin ja tapaamaan lisää tuttuja ja tutustumaan uusiin kasvoihin.

Yhteistä ohjelmaa ELC:ssa

Perjantaina ohjelmassa oli vielä konferenssin aloitustilaisuus, Danailin (CMA Bulgaria) opetusta Jumalasta ja sydämestä asti soivia yhteislauluja Jumalan hyvyydestä. Sekä vapaata seurustelua, kuten biljardihaaste ja Suomi-Ruotsi maaottelu pingiksessä. Molemmissa voitto Suomeen.

Lauantaipäivä aloitettiin yhteislauluilla, minkä jälkeen tuli tiiviiseen tahtiin oppitunteja ja alustuksia John ja Holly Ogdenilta (CMA USA), Hans-Jürgenilta (CMA Germany) ja Gradus Koningenilta (CMA Netherlands). Aiheina yhteyden merkitys CMA-perheessä ja CMA:n palvelustehtävä, CMA:n sisäisen raportoinnin tärkeys, logojen rekisteröinnistä EU-maassa ja ongelmista, joihin eri jaostoissa ja moottoripyöräyhteisöissä voidaan törmätä. Ruokailuille oli varattu päivän aikana rajallisesti aikaa. Riittävästi syömiseen, mutta ei kovin paljon keskusteluun. Iltaohjelma sen sijaan oli vapaampi. Lukuunottamatta maiden presidenttejä, jotka palaveerasivat koko illan erilaisista käytännön asioista, kuten motoristiraamattuhankkeesta ja CMA support-merkkien käytöstä.

Lauantai-iltana Makedonialaisosasto lähti kaupungille syömään. Porukan rataspesialisti Cobe jäi hotellille, joten hän kutsui minut illanviettoon saunalle. Enpä olisi arvannut, että unkarilaisesta maaseutuhotellista löytyy näin laadukas saunaosasto! Olipa mukana joku saksalainenkin, joka kuitenkin näytti arvostavan eniten poreallasta. Saunareissulla meni pari tuntia poreammeessa, infrapunasaunassa ja suomalaisessa saunassa istuskellessa ja Coben kanssa työasioista, perheestä ja uskosta Jeesukseen jutellessa. Työasioista sen verran, että Cobella on Skopjessa moottoripyöräverstas, joten jos tulee ongelmia pyörän kanssa Balkanilla, hänet voi soitella apuun (+389 77 946 383). Hän kertoi toimittaneensa yhden pulaan joutuneen asiakkaan pyörineen Itävaltaan asti trailerillaan. Uskosta Jeesukseen puhuttaessa voisi käyttää myös sanavalintaa Jeesuksen usko. Raamatun mukaanhan usko ei ole ihmisen luomus vaan lahja, jonka Jumala antaa pojassaan Jeesuksessa kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Jos kaipaat asiasta lisätietoja, niin lue esimerkiksi Efesolaiskirjeen luvut 2-4. Ja jos sanavalintani "Jeesuksen uskosta" herättää ihmetystä, niin suosittelen lukemaan myös Aapeli Saarisalon kääntämästä uudesta testamentista vaikkapa Roomalaiskirjeen luvun 3 (saatavilla PDF-latauksena).

Sunnuntaina minulla oli aamupalalla hyödyllinen keskustelu hienon miehen, CMA UK:n presidentin Mike Fittonin kanssa siitä, miten he ovat järjestäytyneet kymmenien jaostojensa kanssa. Heillä on kansallisessa johtokunnassa 8 kolmen vuoden välein vaihtuvaa jäsentä ja Mike itse on johtokunnan pysyvä puheenjohtaja. Jokaisella johtokunnan jäsenellä on vastuullaan muutama jaosto, joihin he pitävät säännöllisesti yhteyttä. CMA UK on hyväntekeväisyysjärjestö, joka saa valtiolta 23 pennyä jokaista lahjoitettua puntaa kohden. Järjestön hyväntekeväisyys-statuksen vuoksi heillä on myös 3 luottamushenkilöä, jotka voivat britannian lain mukaan olla myös järjestön sisältä valittuja.

Suomalaisosanottajat ja Ogdenit

Ohjelmassa oli sunnuntaina yhteislaulua, lyhyt opetus ja ehtoollinen sekä vapaampi osio, jolloin puheenvuoroja useammalla halukkaalle. Suomen pressa Matti kertoi kyynelsilmin perheensä kymmenvuotisen taipaleen Albaniassa olevan päättymässä kesällä. Ja kertasi miten hänellä itsellään ei ollut vielä Albaniaan muuttaessa tiedossa millaista työtä tehdä. Jumala kutsui hänet olemaan isänä Albanian isättömille nuorille miehille ja yksi osa tätä tehtävää oli motoristeille CMA Albanian perustaminen. Nyt tämä tehtävä on päättymässä, kun perhe muuttaa Suomeen ja Matti toivoikin työlleen jatkajia.

Konferenssin aikana kävin monia keskusteluita osallistujien kanssa. Yksi teema tuli esille useammassa keskustelussa: olemme monesti valmiita sulkemaan ulkopuolelle sellaisia, joiden käsitykset eivät vastaa omiamme tai joiden tekemiset tai sanomiset eivät miellytä meitä. Yksi näistä keskusteluista oli henkilön kanssa, jota johtavassa asemassa oleva oli toisten kuullen käydyn riidan päätteeksi käskenyt "luovuttamaan virkamerkin ja aseen" ja lähtemään. Mutta tämä henkilö kieltäytyi ja myöhemmin saamansa neuvon mukaisesti pyysi omaa osuuttaan riidasta anteeksi. Tämän anteeksipyynnön seurauksena yhteisö välttyi hajoamiselta. Jos hän olisi totellut johtajan sanaa ja jättänyt yhteisön taakseen väärin annetun poistumiskäskyn takia, yhteisö olisi jakautunut kahtia. Mahdollisesti peruuttamattomasti. Raamatun mukaan meidän tulisi etsiä rauhaa. Joskus se vaatii tuskallista luopumista omista oikeuksista, kun meitä kohdellaan väärin. Olenko valmis pelkkien vaatimusten sijasta etsimään rauhaa pyytämällä ensin anteeksi omia rikkeitäni?

Ja huomaa! Tämä ei tarkoita sitä, että suostumme toisten kynnysmatoksi. Meillä on velvollisuus puuttua näkemiimme vääryyksiin, mukaanlukien lailliset seuraamukset rikoksista, jotta näihin syyllistynyt ihminen joutuu vastuuseen teoistaan, saa tilaisuuden katua ja korjata toimintansa. Mutta ihmisenä minulla ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä, koska olen itsekin syyllinen. Edes Jeesus, täysin syytön, ei tuominnut arkkivihollistaan saatanaa ennen kuin tämän aika on täynnä. Viittaan Matteuksen evankeliumin neljänteen lukuun, jossa saatana yritti käyttää hyväkseen Jeesuksen fyysisen heikkouden Hänen oltuaan syömättä 40 päivää. Saatana esitti muutaman houkuttelevan, mutta valheellisen tarjouksen. Jeesuksella oli kaikki keinot ja hyvä syy sanoa sana ja hoidella vihollinen. Mutta sen sijaan Hän vastasi valehtelijan tarjoukseen totuudella; viittaamalla siihen mitä on kirjoitettu. Näin Raamatun ennustukset siitä, miten lopulta aikojen vaihtuessa saatana vangitaan ja tuomitaan oikeudenmukaisesti, tulevat toteutumaan. Jos Jeesus olisi pyytänyt enkelipäällikkönsä hoitamaan saatanallisen ongelman muutamalla miekanpistolla, Hänen Isänsä suunnitelma ei olisi toteutunut sellaisena kuin alunperin tarkoitettiin. Pääpahiksen nitistäminen ennen Jeesuksen tuskallista kuolemaa minunkin rikkeideni mitätöimiseksi olisi tarkoittanut armon ajan loppumista minulta ja lukemattomilta muilta.

Paluumatka, SS1000

Paluumatkalle startattiin hyvissä ajoin suoraan lounaalta yhden jälkeen sunnuntaina 22.4. Ajoimme Vikin kanssa alkumatkan Portugalin-ryhmän perässä pikkuteitä, koska he suunnittelivat ajavansa itävaltaan yöksi.

legi 1, Budapest-Turčianske Teplice (SV), 231 km: Portugalilaisista erottuamme teimme Budapestin kehätiellä "kaiken varalta" rautaperseajon aloitustankkauksen klo 14:11 paikallista aikaa. Jos vaikka tie olisi syönnillään SS1000-ajon verran. Matkasta suoritus ei ainakaan jäisi kiinni, sillä Tallinnaan oli matkaa vielä melkein 1800 km huomioiden Vikin suunnittelema alkureitti Slovakian ja Puolan vuorilla. Budapestista Slovakian rajaa kohti suuntautuneella tiellä takaa tuli mutka-osuudella kolme ärräkuskia. Päästettiin heidät edelle, lähdettiin seurailemaan ja näin matka joutui ripsakkaan tahtiin rajalle asti, kuitenkin järkevillä vauhdeilla. Myöhemmin suoremmalla, mutta erittäin huonokuntoisella, osittain betonipintaisella osuudella saimme seuraa parista maastoautosta, jotka työnsivät menemään maksimihyökkäyksellä tyhjien tietyömaa-alueiden läpi. Tämäkin pätkä lienee jo kunnossa ensi kesänä.

legi 2, Turčianske Teplice - Katovice (PL), 198 km: Viki suunnitteli koukkauksen vuoriteille Slovakian ja Puolan rajalla, koska oli laskeskellut, että aurinko olisi vielä näkyvissä. Suunnitelma osui kohdilleen ja hämärä alkoi tiivistyä vasta Katowicea lähestyessä. Alkutaipaleella ehdin soitella kotiin ja jutella tenavien kanssa kuulumiset läpi. Teiden kunto vuorilla vaihteli suuresti. Olipa mukana 50 metriä wanhaa mukulakiveystä yhdessä mutkassa. Olisi ollut mielenkiintonen yllätys pimeässä. Vuorilta löytyi myös isohko ravintola, missä joimme kahvit sekä kaakaot. Pöytiin tarjoilun takia paikka ei ollut kovin RP-ystävällinen, joten maksoin heti juomien tultua taskusta löytyneellä 20 zlotyn setelillä, ettei tarvitse juosta pyörille maksamatta ainakaan aikataulun takia. Ajonautintoa tällä osuudella piisasi niin, että sitä oli hyvä muistella loppuosuuksilla, joilla oli jo kiire maaliin. Näkyipä vuorenrinteillä joitakin vauraan oloisia kyliä, mistä voinee päätellä että turismi on voimissaan alueella.

legi 3, Katovice - Piotrków Trybunalski, 202 km: Katovicen ohituksessa tuli sopivasti tankkauskohdille KFC ja Shell-yhdistelmä. Aijett, kun maistui kanatasku ja jälkkäripirtelö. Lounaalta oli jo liian kauan aikaa. Ruokailun yhteydessä varauduttiin kylmeneviin keleihin pukemalla loputkin vaatekerrokset lämpöpaitoineen päälle. Tankkauksen jälkeen suunta isoja teitä kohti. Pitkät pätkät siirtymästä seurailtiin ensin Renaultin pakua ja sitten X5:sta, joilla taisi olla kiire kotiin. Valoissa jäivät jonon väärään päähän meidän valutellessa jonojen välistä, mutta suorilla tulivat aika nopeasti kiinni ja ohi.

legi 4, Piotrków Trybunalski, Varsova, Ostrow Mazowiecka, 241 km: Heti E67/S8:lle johtavan rampin jälkeen suoritettiin tankkaus Shellillä. Moottoritie alkaa olla lähes valmis Petteristä Varsovaan. Viimeiset 15 kilsaa oli vielä yhtä kaistaa tai ajoittain kaksi erittäin kapeata kaistaa tietöiden takia. Tietyöosuus on todennäköisesti päiväsaikaan ihan tukossa, eikä edes prätkällä välttämättä mahdu etenemään, mutta näin yöaikaan matka eteni aika sujuvasti. Vikin toiveesta ajoimme Varsovan läpi. Hienot on kaupungin pilvenpiirtäjät pimeessä! Läpiajo meni melko jouhevasti puolenyön jälkeen vähäisen liikenteen takia. Varsovan jälkeen muutama kymmenen kilometria moottoritietä edelleen E67:aa pitkin ja loppumatka Suwalkin risteykseen asti tietöitä. Tällä pätkällä vilu alkoi hiipiä puseron alle, vaikka lämmöt oli päällä puserossa ja kahvalämmöt punaisella. Heti käännöksen jälkeen pysähdyimme tankkaamaan ja otimme huomaamatta torkut huoltiksen penkeillä. Uni tais tulla: 15 minuuttia oli mennyt heti, kun silmät sulki.

3 astetta Puolassa

legi 5, Ostrow Mazowiecka - Kalvarija (LT), 223 km: Unitauon jälkeen tuli tien päällä tosissaan kylmä. Tuntui ettei Suwalkiin päästä koskaan. KTM:n lämpökahvat on puna-asennossa todella kuumat. Jopa paksujen hanskojen läpi tuntuu siltä, että palovammariski on todellinen. Kämmenpuoli olikin ainut lämmin paikka kehossa.

Nukkuakin tarvii

legi 6, Kalvarija - Pasvalys, 252 km: Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta Latvian puolella ajellessa. Mutta lämpöä ei vain kuulunut. Tankkaustauolla aurinko tuntui lämmittävän ihan hiukkasen, mutta tien päällä se vaikutti menettäneen lämpönsä kokonaan. Kylmä tuli luihin ja ytimiin. Ehkä kylmin kokemus ikinä. Liettuan puolella otettiin suorituksen toinen 15 minsan unitauko Panevesysin tienoilla.

legi 7, Pasvalys - Ainazi (LV), 223 km: Lämpötila nousi hieman ja Ainazin hesellä ruokatauolla elämä taisi jo hiukan palata. Matkan toinen peurahavainto tuli rekkaa ohittaessa; ensimmäinen oli Eestin puolelta kun peuralauma ruokaili pellolla tien vieressä. Tämäkin peura oli onneksi tien yli hyvissä ajoin ennen kohtaamista.

Verryttelyä tien päällä

legi 8, Ainazi - Tallinna (EST), 186 km: herättely- ja lämmittelytaukoja piisasi viimeisellä legillä. Pahin kylmyys hellitti, mutta kunnolla ei päässyt lämpenemään missään vaiheessa. Jotain myönteistä sentään tällekin pätkälle tuli: ohitimme Pärnun kohdilla pari suomalaismotoristia, jotka vuorostaan ohittivat meidän lämmittelytauon aikana. Naureskelivat suoritukselle odottaessamme satamassa lauttaa yhdessä. He kun olivat tulossa samalla aikataululla lahden yli Helsinkiin. Lopetustankkaus tapahtui Tallinnan liepeillä Nesteellä klo 14:00. Aikaa jäi siis lähes tunti aikaero huomioiden. Suorituksen kokonaispituudeksi tuli 1751 km.

SS1000-suoritus takana

Lopetustankkauksen jälkeen ajeltiin kohti satamaa, mutta pysähdyttiin hakemaan marketista tuliaisia perheille ja tehtiin varaus klo 16:30 lähtevälle lautalle. Pienen seikkailun jälkeen päästiin oikealle puolelle satamaa. Olivat menneet muuttelemaan terminaalien paikkoja niin, että käytiin ensin ihmettelemässä Viking-Linen puolella. Check-inissä kuitenkin hyvissä ajoin melkein tunti ennen laivan lähtöä. Ja samaan lauttaan tosiaan pyrki pari Pärnussa bongattua suomalaispyörää ja Eestiläinen S1000RR-kuski. Suomalaiset olivat ajelleet Montenegrossa pari viikkoa hyvässä säässä. Kylmälle viimeiselle reissupäivälle olivat viisaasti ottaneet lyhemmän osuuden Riikasta Tallinnaan. Mikähän se laittaa tekemään reissusuunnitelmat muutaman päivän vapaiden varaan, niin että siirtymät pitää tehdä rautaperseenä melkein arktisissa oloissa?

Koko lauttamatka meni nukkumiseen, ei paljon käytävällä kulkeneet ihmiset häirinneet unta. Ja Suomen puolella loput yli 250 kilsaa meni jälleen ihan turtana kylmästä, kun lämpö tippui pikkuhiljaa kolmeen asteeseen. Lämmittelytauko lämpimine juomineen Jari-Pekassa ja viimeset 100 kilsaa sai jotenkin kitkuteltua. Kotona olin kymmeneltä illalla juuri ajoissa laittamaan isompia lapsia nukkumaan. Juniori oli harmikseni ehtinyt nukahtaa. Rouva oli ystävällisesti laittanut saunan lämpiämään jo kun huomasi GPS-trackerin matelevan kartalla kohti kotia. Olihan se mukavaa tulla sisälle lämpimään ja siitä saunaan korjailemaan kylmävahinkoja nivelissä lähes vuorokauden yhtäjaksoisen palelemisen jälkeen.

4200 kilsaa alle neljään ajovuorokauteen oli maksimi, kun konferenssiviikonloppuna ei malttanut lepäillä kovin pitkiä aikoja. Juttuseura tien päällä oli elintärkeää ajokunnon kannalta. Kiitos Jumalalle elämästä, kannatti käydä.

Ajellaan yhdessä! Terveisin Tero