Oli kyllä jännittävää saapua rallipaikalle, kirjautua sisään ja käydä porukalla Ismon ja Timon kanssa ajamassa matkamittarin tarkistusajo. Fyysinen vointi oli aika heikko vatsatautisen yön jäljiltä rallipaikalle tullessa. Jälkeenpäin kuulinkin että joku rallimastereista oli sanonu minusta ku olin ilmeisen kalpea ja ryytynyt, että näyttääkö kaikki suomalaiset tuolta:) No oli ne tullu siihen tulokseen että ei kaikki.
Rallikirjan sai illasta kouraan ja ruokaakin pysymään sisällä, niin pääsi aloittamaan suunnittelun. Nopealla vilkaisulla ekalla legillä oli eniten pisteitä Italiassa ja Kroatiassa. Jotenkin melkeen suoraan mieli vei Kroatiaa kohti ja aloitin reittisuunnittelun sinne suuntaan. päätöstä puolti fakta siitä että pienellä ja katteettomalla pyörällä ei ole niin kiva vetää motaria ja taktiikkanani olikin mennä hitaammille osuuksille ja isojen kaupunkien keskustoihin hakemaan isoja pisteitä ja koittaa pitää vuorokausi keskinopeus silti suurena.
Ekan osuuden reitti tuli suunniteltua huolella ja tein lopulta tarkat "nuotit" paperille joka tunnille.
Startti tapahtui 6.37. Söin rauhallisen aamupalan, nautin ruoasta jota ei ollu kunnolla pariin päivään tullut syötyä, jokatapauksessa aikaa olisi ekalla osuudella 36h riippumatta omasta lähtöajasta.
Heti startista suuntasin huoltikselle tankille ja tarkistamaan rengaspaineet, edellis illan kova 4h kestänyt reittisuunnittelu oli vienyt ajan, että ois voinu etukäteen käydä tollaset asiat hoitamassa, joten 20 min meni heti lähtiessä ylimääräistä siihen.
Ekaan bonus kylään Ruhpoldingiin tullessa yllätys oli suuri! Risteyksessä liikenne oli pysäytetty ja poliisia kadunvarressa oli jututtamassa motoristi jolla oli tuttu IBA Finland liivi. TIMO sehän se siinä, eiku perään ja luikerreltiin porukassa tiesulkujen ohi, pyörät parkkiin, kamera ja lippu mukaan ja puoli juoksua loppumatka kypäräpäässä kaupungin taloa etsimään! Koko kylä oli keskustassa odottamassa jotain kulkuetta ja hämmennys oli varmasti molemmin puolista kun ennen kulkuetta kaksi motoristia kipittää kypärät päässä ja ihmiset kuvaa:) Paikka löytyi ja TImon kanssa kuvat saatiin ja matka jatkui. Heti pääsi hyvään ralli tunnelmaan! 
Ruhpolding Kaupungintalon kaunis sisäänkäynti ja allekirjoittanut
Nopsasti tuli pyörähdettyä Golden Jesus patsaalla Bad Ischlissä, josta maksoinkin lopussa oppipisteitä… Ääh rallilippu unohtui kuvasta, muistin jonku 100km päästä ja pisteet(1600) jäi saamatta. Lippu pakollinen joka kuvassa, sitten vannottelu itselle: Anna olla viimenen kerta..
Seuraavaksi suuntasin Itävaltaan graziin, keskustassa oli keskellä jokea hieno kahvila (murinsel cafe), ravintola sijaitsi siis vedessä tai oli rakennettu veden päälle. Bonus pisteiden saamiseksi oli otettava kuva kahvilasta ulkoapäin ja otettava kuitti mistä tahansa tuotteesta. Koska kilsoja oli jo n.700 niin ajattelin maksimoida hyödyn ja syödä jotain mitä kahvila tarjoaa. Tiskiltä koitin tilata, mutta tarjoilia tuumi englanniksi että istuhhan kiiremmikses. Palvelu oli hyvää ja paikka oli hieno, ehkä nahkapuvussa olevalle kiireiselle rautahanurille liiankin hieno. Toastit ja kuuma kaakao teki terää, kuitti taskuun ja juoksuksi kohti pyörää.
Murinsel Cafe, Graz Itävalta
Toastit ja Kuuma kaakao maistui!
Tässä vaiheessa totesin että olen aikataulua edellä ja otan lisälenkin Ljubljanaan Sloveniaan ennen Kroatiaan siirtymistä. Matka sinne meni nopsasti edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Butchers bridge, Pyörä parkkiin 20 metriä talsimista sillalle, josta löytyi sitten pienet pääkallo veistokset, kuva niistä ja matka jatkuu.
Reittimuutos toi matkalle toisenkin ylimääräisen bonuskohteen Kroatian Zagrebissa, sieltä kuva muistomerkistä (Napoleon Milestone) pyörän kanssa. Helpot pisteet ja matka jatkuu.
Napoleon Milestone, Zagreb Kroatia
Seuraava paikka sijaitsi Kroatian podgaricissa, Partizans Monument. Tämä oli yksi parhaita kohteita. Paikka sijaitsi vähän korvessa tosi pienessä kylässä, arviolta 10-20 taloa. Kuten ääniviesteissä (soundcloud.com/cma-fi) sanoinkin Kroatian maaseutu herätti monenlaisia tunteita, tien varressa oli tönöjä joiden pihoissa oli vanhuksia ihmettelemässä maailmanmenoa. Jotkut tönöt, mummot ja papat herätti sääliä ja mietinkin että millaistahan on elää vanhuuttaan siellä? Mietin että Suomessa vanhukset on monesti "piilotettu" hoitolaitoksiin ja muutenkin kuolema, sairaudet ym.. voi olla vähän kuin eristetty normaaleista työikäisistä ihmisistä, ainakin kunnes kriisi kohtaa omaa lähipiiriä.
Kumpiko sitten on rikkaampaa elämää elää hoitolaitoksessa vai selviytymistä kotona kyläyhteisön keskellä?
Joka tapauksessa tie tuonne muistomerkille oli upea! n.10km suuntaansa mäkistä mutkapätkää metsän keskellä. Tie nousi välillä jyrkästikkin ylös ja oli tiukkoja mutkia. Sai laskea sydämen kyllyydestä pitkien motarien jälkeen ja mutkaisuuden takia rajoituksiakaan ei tarvinnu paljon varoa. Mennessä tuli varmasti joku ralliajaja vastaan mustalla pyörällä, kuka muu sinne korpeen ois eksyny:)
Muistomerkki oli valtavan kokoinen, kuva siitä ja sitten tuli kuningasidea. Entäs jos ottais itselaukaisimella kuvan, juoksis ja kiipeis monumentin päälle istumaan itse kuvaan. Noh ajovarusteet päällä, vatsatauti takana ei parkour kyvyt riittäneet 10 sekunnin aikana monumentin päälle lukuisista yrityksistä huolimatta:) Kerran pääsin päälle, mutta kamera oli jo toiminu. Noh tulipahan hauskoja kuvia ainakin ja jäi tavoitetta seuraavaankin vierailuun.
Ei millään ajoissa päässy kipuamaan ylös:)
Partizans Monument, Podgaric Kroatia
Sitten olikin leg ykkösen suunnitelman epäilyttävin osuus, Podgaric-glina-znenac. n.160km Kroatian kinttupolkuja suurimmaksi osaksi pimeän aikaan. Google maps antoi ajoajaksi 3h 15min. eikä sitä paljon nopeampaa pystyny tulemaan. Kerran lipes takarengas kun mutkassa yllättäen olikin hiekkaa tiellä, onneksi tien leveys riitti.
Matkalla kaksi bonuspaikkaa, Glinassa Jelacic statue ja Zdenacissa Double Bridge. Double Bridge oli veikeä, Kaksi isoa holvikaarisiltaa päällekkäin, siinä on jollain insinöörillä välähtäny:)
Double Bridge, Zdenac Kroatia
Päivä oli kääntynyt iltaan ja kello huiteli yhdeksän maita, otin bensaa lisää ennenku pikku paikkojen asemat menis kiinni. Nopeasti meni siirtymä A1 motaria eteläisimpään kohteeseen Zadariin, kuva siellä Porta Terrafermasta, hienosta portista ja nokka kohti pohjoista. Zadariin tullessa soittelin Timon kanssa miten menee ja sainkin kuulla että hän oli juurikin samassa kaupungissa kiertänyt Kroatian vastapäivään kuin minä ja ottanut hotellin 3h lepobonusta varten.
Porta Terraferma, Zadar Kroatia
Lähestyessä Zadaria alkoi leg ykkösen hienoin/unohtumattomin osuus! A1 tiellä sateli jonkin verran kunnes 4km tunnelilla alitin vuoriston, vesisade loppui kuin seinään, lämpötila yöllä nousi noin 8 astetta 13 asteesta 21 asteeseen ja pilvet vaihtui kuunsiltaan merelle! Vau! Siinä kyllä hymy hyppäs huulille ja vielä sattumuksen hilpeyttä lisäsi yön väsyneihin tunteihin valittu musiikki Olavi Virran Etelän yössä Albumi:D Ajattelin että miten tämä voi olla mahdollista, noh musiikki pääsi erittäin oikeuksiinsa ja kypärän sisässä tunteella öisessä kuutamossa etelän yössä mukana tuli laulettua!:)
Kroatian rantatie oli aivan upea! Mutkaa mutkan perään, rinne oikealla, meri vasemmalla puolella ja lähes virheetön asfaltti! Vähän alkoi vaan harmittamaan väsymys joka rupesi painamaan, olin suunnitellu yö/lepo bonus tauon 3h jonnekkin niille main ja sen tarpeessa olinkin. Avonaista bensistä vaan ei millään löytynyt että sais kuitit todistamaan taukoa, yhdet vartin torkut pitikin iba motellissa kinttupolun varressa kypärä tankkilaukkua vasten ottaa että jaksoi eteenpäin.
Lopulta Poliisien opastuksesta löytyi yön yli auki oleva asema.
Ennen taukoa oli kumminkin yksi bonuspaikkakuva Ljuboticin kyläkyltistä, Paikka oli rinteellä keskellä ei mitään. Saavuin sinne pimeällä, kuu loilasi meren yllä, sirkat siritti, tuuli vienosti puhalteli ja mitään muuta ei kuulunut. Mahtava paikka! Siinä sai vähän hiljentyä kiireen keskellä ja huokasta reissun/läheisten puolesta ylöspäin ja ihmetellä miten ihmeellisesti Luoja onkaan kaiken luonut.
Ljubotic kylä kylttiä Kroatia
Siitä se ajatus sitten lähti, että mukaan otettu ticket to the moon riippumatto ei turhaan mukana kulje. Kuitti löytyi bensikseltä, muutama sata metriä satamaan, silmäilin sopivaa näkösuojaisaa paikkaa. Löytyi korjauksessa oleva laituri jossa oli työmaa-aita, aitaan sai fiksattua riippumaton kiinni. Siinä sitten ajoasu päällä tunnin verran pätkittäistä unta palloon, vähän meri tuuli keinutti riippumattoa liikaa ja meinasi herättää. Päätin sitten siirtyä yhden julkisrakennuksen katokseen lattialle jatkamaan toiseks tunniks. Hyvin nukutti!
Toinen kuitti muutama minuutti 3h päälle ja tankki täynnä klo 06.39 baanalle.
Nyt yöunien jälkeen ja aamun valjetessa alkoi toinen osio upeaa rantatietä. Kävi ilmi että Fazer Phil, Englannin iba:n pressa oli yöpyny samassa rannassa penkillä istuen. Käytiin ennen ja jälkeen unien samalla kohteella. Olin tyytyväinen että gsr taittui rantatiellä ketterämmin ja Fazeri jäi mutkan taakse. Nuoruuden innolla…
Nyt oli pääasialliset bonuspaikat plakkarissa ja täytyi kiireen vilkkaa lähteä kohti pohjoista et kerkeää ajoissa hotellille. Venetsiassa oli yksi bonuspaikka matkalla Sabbioni Lighthouse, Majakka aivan Venetsian vieressä niemennokassa. Koko legi oli mennykkin vailla suunnistuspummeja, nyt vähän ennen Venetsiaa lopahti akku kypäräpuhelimesta, kun en ladannut sitä yötauon aikana. Eli ei enää ääniohjausta korviin. Ajelin hyvällä sykkeellä ruuhkaista motaria venetsian liepeillä, katsoin navia että noin 15km on ramppiin. Ajelin siinä ja sitten katoin navia. MItäh 12km käännökseen? Ja 20 minuuttia lisää ajoaikaa. ÄÄH niihä sitä oli vetäny rampista ohi ja siitä tuli kyllä pitkästi lisää ajoaikaa ku piti sitten pikkutietä mennä viistottain ruuhkassa kohti Venetsiaa ja pikku tietä tuli pidemmin kuin edellisestä rampista ois tullu.
Aikaa paloi mutta majakka lopulta löytyi, vaikka navi ei perille osannutkaan viedä. Sit ovelasti ajoin pyörällä uimarannalle/aallon murtajaa pitkin kohti majakkaa. Vastaan tuli uimareita bikineissä, oli niillä huulipyöreenä ku suomipoika ajoi prätkällä siellä. Noh lopulta oikominen kosahti omaan nilkkaan ja jäin kumminkin liian kauas ottamaan kuvaa ja sain vain puolet kohteen pisteistä. Todella tyhmä pisteiden menetys, laiskuutta ja hutilointia! 1000 pistettä lähti siitä…
Pyörän nitkutus ympäri ja ettimään reittiä takaisin. Tovin ajoin navia vastaan, sit nöyrryin ja yritin sen reittiä. No sepä ois ajattanu lauttaa minulta kysymättä. Lautta ois menny Venetsian keskustaan ja ties millon. Kiitos ei. Tähän kohteeseen oli jo palanu liian kauan aikaa muutenkin. Pieni kierros "sisämaan" suuntaan ja motarille kohti päätepistettä/viimeistä bonuspaikkaa.
Sabbioni Lighthouse, Venetsia Italia
Matkalla pidin vielä puolen tunnin bonustauon, kertailin suunnitelmaa, ostin virvokkeita ja huilasin. Arvoin että kerkeisikö vielä käydä Bergamosta yhden paikan matkalla, mutta päätin hylätä sen ku arvelin, että hotelli ja viimeinen bonuspaikka sijaitsi alpeilla ja sinne on hidas ajaa. Jääpähän sitten hotellille ehkä enemmän aikaa lepoon ennen seuraavaa legiä, että parempi levätä tunti enemmän kuin saada joku 1000 pistettä ekalla legillä enemmän.
Vimonen Bonuspaikka oli Valfurvassa Lago Bianco 2600m korkeudessa. Paikassa piti olla klo 16-19 aikaan, jolloin siellä oli rallimasteri paikalla. Pisteet saadakseen kuvassa täytyi olla pyörä, lippu, ajaja, kohde ja rallimasteri. Kuva onnistui ja sitten 5 minuutin haaveilu, puuh eka uskomaton urakka alkoi olla ohi, ainoastaan noin 20km alamäkeen laskeutumista älytöntä vuoristotietä!
Tie bonuspaikalle oli kyllä iha tajuton, suurimmaks osaks yks kaistaista asfalttitietä, jyrkänteen laidalla ilman kaidetta, vastaan tuli pyöriä pimeissä mutkissa ja pari autoakin oli sinne eksyny. Ykköstä rajoittimella, välillä kakkosta, jarrutus ja neulansilmä.
Aiemmin en ollu niin korkealla ajanu, ylhäällä alkoi huomata tehon pudotuksen vaikka kaiken yritti irti ottaa, niin moottori oli tahmea, ku ilma oli ohuempaa. Ei tosin kovin nopeaa etenemistä ku eihän tommosia mutkia kotopuolessa pääse harjottelemaan. Mut kivan hurjaa ja hurjan kivaa oli:) Alaspäin pitkikin sitten hissutella ja napsia pari kuvaa maisemista. Mieleen jäi että korkella jyrkänteellä lehmät oli laiduntamassa aivan tien vieressä reteesti. Ite jos ois tieltä ulos kävelly, nii varmasti ois livenny monta sataa metriä alemmas, noh kaviokavereilla homma peloo.
Lago Bianco, Valfurva Italia
Miramonte-hotellille pääsin hyvin perille ja aikaakin jäi n.1.5h jäljelle. Ylimääräinen aika oli ihan paikallaan lepoon ja toisen osion valmistautumiseen. Olinhan jo käyny kaksi extra paikkaa alkuperäiseen suunnitelmaan ja vaikka pari pientä pummia rokotti saldoa, joka ekan osuuden jälkeen oli noin 37000 pistettä. 2200-2300km tuli ekalla osuudella 34,5 tuntiin. Rallimasterit oli sanonu ku spotti oli yöllä Etelä-Kroatiassa että en millään kerkeä ajoissa takaisin, mutta hyvin onneks kerkes.
Yksi bonuspaikka oli etsiä mistä tahansa tien kaltevuudesta varoittava kyltti ja ottaa siitä kuva, löysin kolme kylttiä reitiltäni ja matkalla Lago Biancoon oli suurin 14%. Pisteitä sai kaltevuus kertoimen mukaan. Huhun kuulin että paikallistiedon omaavilla oli tiedossaan joku kyltti jossa oli 40%! Eli paikallistuntemuksella voi saada ratkaisevat pisteet kärkisijoille.
Kaltevuus kyltti 14% 1400 pistettä
Pääasiassa ykkösosio meni vahvoissa tunnelmissa, yöllä ainostaan vähän oli väsymystä ilmassa. Et oikeen positiivinen olo jäi ekasta pätkästä ja innolla odotti pisteiden julkistusta ja ekan osuuden jälkeen olin sijalla 9. vajaa 5000 pistettä ykkösestä. Siitä oli hyvä ponnistaa eteenpäin!
Ilmeisen tyytyväisenä ekan legin maalissa yhden rallimasterin Frank Schubertin kanssa
Ykkösosio 36 h oli nyt takana ja pisteytys suoritettu. Oli mukava päästä hotellille, suihkuun ja vetää puhtaat kuteet niskaan iltaa varten. Illalla oli jälleen juhlava illallinen hotellin ravintolassa, jälleen ilmaiseksi mutta ei halvalla:) Mahtava alkupalapöytä, alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin sai valita muutamasta vaihtoehdosta. Tarjoilijoista huomasi että tosiaan oltiin Italiassa, olivat muuten äkäisen oloisia näin suomalaisesta näkökulmasta:) Juttelin pöydässä yhden puolalaisen (Grzegorz Puchawski) kanssa miten eka osuus oli mennyt. Hän oli tilannu kalkkunaa, mutta saikin possua. Kun hän huomautti asiasta tarjoilijalle, aluksi asiaa ei huomioitu ollenkaan, myöhemmin tarjoilia tuli, lätkäs kalkkunan ja potut vanhan annoksen päälle samalle lautaselle:) Siinä oli naurussa pitelemistä.
Saatiin käsiimme kakkos-legin bonuskirjat ja sai aloittaa reittisuunnittelun seuraavalle kolmelle vuorokaudelle. Siinä vaiheessa olin kyllä aika väsyny ja oli sellanen olo että mitenkähä sitä jaksaa vielä kolme päivää ajaa. Suunnitteleminen väsyneenä ei ollu mitään herkkuhommaa, Timo tekikin varmasti järkivalinnan ku jätti suunnittelemisen aamulle ennen lähtöä. Ajattelin kumminkin että saa levollisemmat unet ku laittaa kaiken illalla valmiiksi.
Kakkososion bonukset olivat ihan ympäri Eurooppaa, mutta hyvin nopeesti kävi selväks, että jos pisteiden perässä ajaa ja vähän lukumäärällisesti kohteita haluaa, niin on suunnattava Tallinnaan ja tavoiteltava Itä-Euroopan pääkaupungit combobonusta. Eli piti kerätä viisi eri kohdetta kaupungeista Praha, Warsova, Vilna, Riga ja Tallinna saadakseen combobonuksen 25000 pistettä. Reitistä tiesi että ajamista tulee paljon ja aikataulu on varmasti aika tiukka. Jälkeenpäin olen aavistuksen pohtiny, että oisko pitäny kumminkin lähteä Kreikkaan, siellä ois ollu lämpimämpi ajella, mutta en tiedä olisinko saanu yhtä hyvää sijoitusta sitten ja lopulta kuulin että sielläkin suunnalla oli sitten paluumatkalla satanu vettä reippaasti.
Aamulla viideltä sai startata, mutta päätin nukkua puoli tuntia pidempään ja yrittää startata 5.30. Heräsin kohtuu virkeenä uuteen päivään ja kuulinkin kun heti viideltä jotkut starttas hotellin pihasta. Söin tuhdin aamupalan, otin kamat kantoon. Rallimasterit oli aulassa ja jututin niitä tovin, kysyivät lyhyesti ja ytimekkäästi Espanja vai Balttia, vastasin että Balttia.
Huoneen luovutus, tavarat pyörän päälle ja baanalle. Olin suunnitellut että yrittäisin ajaa toisella osiolla kisan ohessa ss2000 ajosuorituksen, eli 1600 kilometriä kahtena peräkkäisenä vuorokautena.
Olen kuullut että Italiasta kuitin saanti voi olla vaikeaa ja niinhän se itsellekin oli. Kaksi eri asemaa kolusin aamu hämärissä, tankkasin ja en saanut kuittia… Aikaa paloi hiukan ja annoin sitten periksi. Otin sitten vasta itävallasta ajon aloituskuitin noin 300km lähtöpisteestä.
Täytyy sanoa että Alppien siluetit näyttää kauniilta aamuauringossa, kun laskeuduin rinteitä alaspäin! Pian alkoikin sitten moottoritie, joka puikkelehti alppisolassa hienoissa maisemissa ja matka joutui! Yksi oman hölmöyden aiheuttama läheltä piti-tilanne oli tietyöalueella. Pikkuauto yritti ohittaa rekkaa kapealla tietyöalueella, rekka heilahti ja auto osui varmaankin rekkaan ja kaiteeseen. Olin heti pikkuauton perässä kärkkymässä ohi pääsyä. Hätärit ja onneks pikkuauto pysyi renkaat meno suuntaan, jos se olisi pyörähtäny eteen niin minulle ois tullu tosi ahdasta!
Tie eteni solassa ja näytti, että edessä roikkuu tummat pilvet ja sola etenee siihen suuntaan, ei aikaakaan ku ekat pisarat tuli, motarin laitaan parkkiin ja sadeasu niskaan. Runsasta sadetta riittikin jonnekkin Münchenin tienoille ja siitä jatkui kaunis päivä!
Päivän ensimmäinen bonuspaikka oli Saksassa Abensbergissä Kuchelbauer Tower-reitin varrella, oli tyhmä marjanpoimintataktiikka, ois pitäny kerätä vaan ne kalliit kanttarellit. No ajattelin että ei ainakaan 1000 pisteestä jää kiinni:) Bonuspaikalla aikaa kumminkin tärväytyi enemmän kuin 1000 pisteen arvosta, mutta sainpa samalla tankin täyteen, Lidlistä evästä ja vettä.
Kuchelbauer Tower, Abensberg Saksa
Seuraava bonuspaikka olikin Tsekin puolella Bela Nad Radbuzoussa Saint Erazim, sekin vähän marjanpoimintaa, mutta ei kaduta tippaakaan. Tie bonuspaikalle oli hyväkuntoista, mäkistä ja mutkaista maalaistietä. Maisemat kruunasi lehtimetsä, joka peitti kokonaan näkyvyyden taivaalle, oli makeeta kurvailla siellä puiden seassa hienoa tietä!
Paikka löytyi nopsasti, sitten vaan sovittamaan selfietä itestä ja pattaasta.
Saint Erazim, Bela Nad Radbuzou Tsekki
Tässä vaiheessa Ilpo soitteli Suomen päästä ja kyselin missä menen, siinä sain sitten tietää että Timo on perässä ehkä tunnin päässä ja menossa samaan suuntaan. Oli tosi hauska sattuma että toisista tietämättä oltiin suunniteltu reitti samaan suuntaan Timon kanssa ja se toikin monta hauskaa sattumaa ja hetkeä 2 Legille!
Vuorossa oli ensimmäinen kanttarelli, Prahan keskustassa Wenceslas Monument 8975 pistettä. Praha oli hyvin viehättävä kaupunki, sinne ois mukava tehdä ihan turistireissukin. Perille pääsin ruuhkasta huolimatta hyvin, ainoastaan vähän jalan kulkevat turistit ihmetteli kun suojatien valoissa odotti rinnalla Suzuki:) Piti ylittää vilkas katu kun navi oli ohjannut tien väärälle puolelle ja hieno patsas komeili tien toisella puolla. Joku ystävällinen turisti otti minusta kuvan patsaan kanssa ja ajatukset kohti warsovaa.
Tein aina bonuspaikalla samat rutiinit. Ensin kuva, kilometrit kirjaan ja sitten avasin bonuskirjasta seuraavan kohteen ja katsoin minkälaista pytinkiä ollaan seuraavaksi menossa etsimään. Rutiinit on hyviä väsyneenä, tulee vähemmän unohduksia kun tekee kaiken samalla tavalla ja pitää tavarat samoissa paikoissa.
Wenceslas Monument, Praha Tsekki
Warsovaan mennessä vähän ihmettelin kun nopeimmaks reitiks navi piirteli Brno:n kautta silmämääräisesti 200km pidempi kuin linnuntie, mutta se olikin nopsaa motaria ja matkalle osuikin helposti saavutettava bonuspaikka. Brno:ssa 2km motarilta oli bonuspaikka Austerlitz Memorial ja risteyksessä oli KFC jota olikin mainostettu motarilla. Tauko yhteensä puolituntia, siinä ajassa: tankkaus, bonuspaikka, ruokailu ja ääniviesti (https://soundcloud.com/cma-fi/viki-992014-tsekki) päivitykset. Oli hyvä mieli jatkella matkaa illan suussa, vatsa täynnä ja tyytyväisenä tehokkaasta stopista!
Austerlitz Memorial, Podoli Tsekki
Ennen kymmentä väsytti ja olin pikku tauon tarpeessa, kävin nappaamassa kuitin huoltikselta, etsiskelin rauhaisaa paikkaa missä huilailla tovi. Löysinkin yhden pusikon, mutta se koitui vähän kohtaloksi. Kannoin tankkilaukun arvoesineineen puskaan päänaluseks, etsin vähä lasisiruisen paikan mihin pistää maate, kerkesin kylelleen niin tajusin että kello on pian kymmenen ja tekstiviestibonus täytyisi pian lähettää ja sitä ei saa lähettää lepotauon aikana. Ei saisi ennen sms-bonusta täyttä tuntia taukoa joka minimissään lasketaan. Ei muuta ku tavarat pyörän päälle ja jatkamaan matkaa, onneksi 20 min tauko kumminkin virkisti ja jaksoi jatkaa. Siinä rytäkässä kävi sitten niin, että huomasin tankkilaukussa olleen maatarrapussukkani hävinneen ja varmastikin sinne pusikkoon se oli pimeässä tippunut. Kyllä ärsytti; 5 maatarraa ja paljon pisteitä hukkaan, kallis lepotuokio!
Warsovaan saavuin puolen yön aikaan, kadut oli tyhjiä ja saikin posotella keskustassa hyvää vauhtia. Tämäkin patsas Kolumna Zygmunta löytyi nopsasti, kuva siitä ja vähän eväitä naamaan ja samalla ihmetellä ympärillä olevia rakennuksia. Warsova noin läpiajettuna näytti kyllä aika isolta metropolilta, en ollu kuvitellu sitä niin suureksi! Pian alkoikin silmää painaa ja olihan sitä jo noin 20 tuntia ajanukin ilman suurempia taukoja alppihotellilta Italiasta. Noin kahden maita yöllä sitten hakeuduin rekkaparkkiin, kävin nappaamassa kuitin, ajoin pyörän rekkojen väliin, vedin sadeasun lämmikkeeks niskaan, hanskat pään alle ja nukkumattia ei tarvinnu naarailla. vajaa 2 h unta kuulaan ja herätys vähän viluissaan. Uusi kuitti pähkinäpussilla, vähän reilu 2h tauko ja matka jatkuu.
Kolumna Zygmunta, Warsowa Puola
Unien jälkeen matka taittui mukavasti ja Vilna oli seuraavana kohteena. Jossain Puolan nurkilla aamun valjetessa Timo soitti ja kertoi hyvin tyrmistyneen kuuloisena kadottaneensa bonuskirjansa. Timo oli muutaman tunnin perässä ja sovittiinkin sitten että minä ajaisin suunnitelmani mukaan Vilnan kautta Riikaan ja Timo ajaisi suoraan Riikaan, silleen voitais olla siellä melkein samaan aikaa ja Timo pystyisi sitten kuvaamaan minun bonuskirjasta tarvittavia kohteiden tietoja.
Vilnassa tehtävänä oli kuvata sisäänkäynti Ausros Vartai, paikka löytyi kohtuu helposti ja ruuhkaakaan ei ollut hirveästi. Hyvin lähellä keskustassa oli myös toinen Bonus Frank Zappa 2-patsas. Vilnastakin löytyi mukavasti maatarra, uutta bensaa tankkiin ja kohti Rigaa.
Auros Vartai, Vilna Liettua
Frank Zappa 2, Vilna Liettua
Riikaan mennessä ajoikin nopeudenrajoitin edellä (poliisi), se onneks ajoi hiukan alinopeutta, varovaisesti ohi niin pääsi jatkamaan omaa tahtia. Vähän ennen Riikan keskustaa soittelin Timolle kysyäkseni missä kohtaa hän oli tulossa, todettiin että aikataulut oli pitäny hyvin ja oltiin noin 20 minuutin haarukalla saapumassa samalle bonuspaikalle keskustaan. Minä oli pikkasen aikasemmin perillä ja päätinkin pitää tunnin tauon, päivä olikin jo iltapäivän puolella ja vatsaa kurni. Pyörä parkkiin, kuva nopsasti vanhasta komeasta 1300-luvulta olevasta rakennuksesta House of Blackheads. 14331 pistettä ja äkkiä kuitti matkamuistomyymälästä, että saa taukoajan juoksemaan. Siinä aukion laidalla olikin pitseria, menin ja tilasin pitsan. Odotellessa näpyttelin tietsikalla edellisen yön puskaepisodin koordinaatit spotista, jotta vois halutessaan käydä paluumatkalla etsimässä maatarrapussukkaa.
House of Blackheads, Riga Latvia. Kuten kuvasta näkyy ralliajaja herätti uteliasuutta monessakin paikkassa:)
Pitsan kun sain syötyä, niin sopivasti näinkin tutun gessun aukion toisella puolella. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset ja Timo selaili jäljellä olevat bonuspaikat ja otti kuvat kirjan sivuista. Siinä meidän jutustellessa suomalaispariskunta käveli ohi ja pysähtyi kysyselemään ollaanko tulossa vai menossa? Kysymys oli hieman hämmentävä, ku oltiin Riikassa menossa maareittiä pitkin Tallinnaan ja tulossa samoja jälkiä takaisin Stuttgarttiin. Mitä nyt siihen osais vastata:)
Timo tutkimassa bonuskirjaa Riikassa.
Timo kerkes startata Riikasta aiemmin, minä vielä kipasin kuitin tauon päätteeksi matkamuistomyymälästä. Meidän navigaattorit opasti eri reiteille ja isolle tielle päästyämme olinkin yllättäen Timon edellä. Tarton kohdilla tutuissa maisemissa alkoi kyllä tulla outo tunne, että on tämä melkoinen reissu, tuskin tulee toisen kerran käytyä Tallinnassa maita pitkin:) Tarton laitamilla oli tietyö ja ajelin pysähdyksissä olevan jonon kärkeen, liikenteenohjaaja pysäytti minut ja kertoi että pysäytys olisi noin 10 minuuttia. Nopeasti soitin Timolle että nyt usvaa putkeen, että kerkeät samalla aallolla tietyöstä läpi, ettei mene turhaan kymmentä minuuttia ylimääräistä, kun "portit" aukeni lähdin kärkeen ja Timokin kerkesi vielä samaan letkaan. Sitten Tallinnan ensimmäisissä valoissa Timo sai minut kiinni ja ajeltiin yhdessä Tallinn Nevski Katedralin luo.
Tallin Nevski Katedral, Tallinna Viro
Oli mahtava fiilis ku koko suunnitelman ja menneen 36 tuntia / n.2800 km oli miettiny miten kerkeää Tallinnaan ja kun perille pääsii, niin kirkko kajautti sellaiset fanfaarit että ei paremmasta väliä, oli olo ku ois jääkiekossa kultaa voittanu, vaikka olikin vasta puolimatkassa:) Se oli tarvittava mielennostatus, siitä oli helppo kääntää pyörä takaisin maalia kohti. Mussutettiin siinä Suomesta tuomiani suklaita ja mietittiin loppukisan taktiikoita. Timo tuumas että minulla ois varmaan aikaa vielä käydä Rostokissa toisella Zappa patsaalla ja saada mojovat 19000 lisäpisteet Frank Zappa combosta. Ilman Timoa en tuollaista reitti vaihtoehtoa ollut keksinytkään ja ajatus tuntui houkuttelevalta.
Todettiin että taitaa meidän tankkausvälit ja matkanopeudetkin sopia yhteen, joten lähdettiin siitä sitten samaa matkaa Riikan suuntaan. Kello oli jotain 19 tienoilla, kun lähdettiin Tallinnasta ja oli leppoista ajella välillä toisen perässä pimenevässä illassa. Riikan jälkeen tiemme haarautui, Timo suuntasi Vilnaan ja minulla oli tarkoitus ajella Kaunasin suuntaan. Hyvin pian tien haarautumisen jälkeen myös seuran piristävä vaikutus haihtui ja alkoi väsy. Kello oli jotain 23 paikkeilla ja piti ottaa pyörän päällä 10 min torkut. Olipahan tuota tullukin jo ajettua, edellis yönä oli tullu nukuttua yhteensä se reilu kaksi tuntia ja päiväkin välissä oli päästelty. Totesin että ei ss2000:n ajamisesta tule mitään, lepotauon haluan pitää pimeällä ja kisa on tärkeämpi. Olisi pitäny melkeen aamukahdeksaan jaksaa ajaa, että vuorokausisäännöt osuisivat kohdalleen. Eli hotellin etsintään, ajattelin että nyt täytyisi saada pidempi yölepo, että jaksaa loppukirin. Hotellia ei meinannu löytyä ja aikaa jälleen tärväytyi, ainakin kerran piti jalotella ja pikku torkutkin ottaa että jaksoi hotellille asti.
Hotellin täti oli varmaan vähän ihmeissään, ku keskellä yötä tulee motoristi ja pysähtyy vaan muutaman tunnin:) Kyselin olisiko heillä mitään myytävää, että saisin aamulla toisen kuitin lepoa todistamaan. Kun mitään ei löytynyt saatiin sovittua sellainen järjestely, että maksoin puolet huoneen hinnasta (15€) tullessa ja toisen puoliskon aamulla ulos kirjatessa. Huoneen hintaan kuului jopa aamiainen kahvilassa, aamulla omeletti naamaan ja maksamaan huonetta. Hosuen ei tule hyvää… Liian tarkkaan meinasin aikani pelata ja toinen maksukuitti jäi minuutin vajaaks viidettä täyttä tuntia:) Virkailijaneiti sanoi: Ei kai se niin tarkkaa ole. No on se! Vaan täydet tunnit lasketaan taukoon. Tiedustelin tältä että eikö löytyisi mitään mitä voisin ostaa, no neiti keksi että voit maksaa kahvin tähän. Tuumasin: Niin voin ostaa kahvin ja jättää sen juomatta:) Hotellin neiti oli ihmeissään ja kuikki vielä ikkunasta perään, että ihme porukkaa, käydä nyt 5h hotellissa ja ostaa kahvi kuitin takia jättäen juomatta sen:D No asiakas oli tyytyväinen ja virkailijat saivat kiitokseksi Pandan lakua joustavasta toiminnasta;)
Tästä alkoi kova loppukiri. Jäljellä oli noin 2200 kilometriä ja aikaa 24 tuntia olla maalissa, matkalla oli vielä yksi bonuspaikka Rostockissa. Matka hyvien unien jälkeen maistui kummasti. Suwalkissa näin jälleen Lidlin tien poskessa ja kurvasin sinne ostamaan edullisia helppoja eväitä päiväks. Siinä sitten ajellessa soittelin aamun kuulumiset Timolle. Timo kysyi, että muistatko ne muutamat mukavat mutkat siinä Puolan rajamailla Marijampolen kohdilla? Minä: Joo muistan ne oli kyllä kivat! Timo: Vähän vaan tylsää ajaa koko Via Balticaa suoraan ja odotella niitä muutamaa mutkaa, muita ei paljon olekaan:)
Puolan läpi pääsi tykittämään nopeaa moottoritietä ja tauot pidin minimissä, vain nopsa tankkaus ja välillä eväitä siinä sivussa. Warsovan ohitus teki kuitenkin tepposet, en ollu varma ohjaako navigaattori oikealle tielle, pysähdyin motarille tutkimaan isoa euroopan karttaani. Päätin sit vetää rampista, kun luulin pääseväni oikealle motarille, niin pian huomasin että kompassi näyttää väärää suuntaa:( Noh puolen tunnin lenkkihän siitä tuli Warsovan esikaupunkialueella ennekun pääsin takaisin samalle tielle. Kyllä jurppi. Siinä oli oikeestaan reissun pahin suunnituspummi.
Puolaa poikki ajaessa kyselin kaverilta Suomesta että minkälainen sää on tulossa loppukisaan. Kävi selväksi että idästä tulee ISO sadealue ja ottaisin sen illemmalla kiinni ja melkeen loppumatka menisikin sateessa. No näin kävi. Berliinistä kurvasin pohjoiseen lisälenkille kohti Rostockia, siihen mennessä oli sadellu muutaman sata kilometriä.
Rostockiin saavuin kello 23. Frank Fappa-patsaskin löytyi pienen harhailun jälkeen, oli muuten voittajaolo, kun sai isot pisteet lunastettua. Enää ei olisi kuin 800 kilometriä maaliin ja aikaa 8 tuntia, unille ei siis paljon aikaa jäisi. Rostockiin olin ajanut tankin aika tyhjäksi ja oli aivan hilkulla bensan riittäminen ja avoimen aseman löytyminen matkan varrelta. Onneksi varakanisteri oli mukana, mutta kuitenkin sen irroittaminen ja takaisin laitto olisi vienyt vähän aikaa. Asema löytyi ja sain bensaa, matka jatkui.
Frank Zappa, Rostock Saksa.
Berliini-Rostock-Berliini -välin pääsin ajamaan kuivana, se oli kiva. Heti Berliinin alapuolella jatkui sade ja kestikin lopulta maaliin saakka. Semmosen 600 km ajelin sateessa Stuttgarttiin pimeässä yössä. Vähän vaikea oli yöllä baanalla melko kovassa sateessa pitää nopeutta yllä, ku tiellä oli vettä eikä tahtonu nähdä kunnolla. Joitakin kertoja piti pysähtyä hetkeks huilaamaan tai jaloittelemaan tien viereen. Kerran otin torkut levähdyspaikalla. Laitoin jonku vajaa 10 min herätykseen, pää tankkilaukkua vasten ja unille. Jonki ajan kuluttua säpsähdin hereille, että herätystä ei ollu tullu tai sitten en ollu siihen heränny. En ollu ihan varma oliko menny puoli tuntia vai enemmän siinä nukkuessa. No se joka tapauksessa tarkoitti, että en enää kerenny ryhmäkuvaan Stuttgarttiin ja ylimääräinen 10000 pistettä jäi saamatta, puoli tuntia olisin siitä myöhästynyt. Onneksi kumminkin aika riitti maaliintuloon ajallaan.
Vähän ennen maaliintuloa aamu alkoi valjeta ja viimeset kympit ajelinkin aamuruuhkassa. Maaliin pääsin noin 7.45, oli muuten tyytyväinen olo ja kummasti sitä kaiken valvomisen jälkeen piristyi ku pääsi pyörän päältä pois. Oli mukava ottaa märät kamat sisälle ja juttuttaa muita räytyneen näköisiä kisaajia heidän kommelluksistaan:) Vertaistukea parhaimmillaan:D Joku on onkin sanonut että rautaperseajo säännöllisesti pitää valkotakkiset loitolla:) Miten sitten nämä rallit, noh jos ne nostais mieltä sitten kiitollisuuden puolelle.
Tässä suuntaa antava Rallireitti, toteutuneen kilometrit kisassa olivat 7756 km
Relexa hotel Stuttgartissa tarjosi kyllä hienot puitteet, maaliin päästyä kävi ilmi, että siellähän oli sauna lämpimänä meitä varten, ei aikaakaan kun kolme suomalaista oli lauteilla spekuloimassa mennyttä viittä vuorokautta. Maistui kyllä Fazerin sininen saunassa mukavalta. Illalla oli hulppea juhlaillallinen ja palkintojenjako. Todistukset ja palkinnot aloitettiin jakamaan viimeisestä läpimenneestä ensimmäiseen. Jännitys kasvoi loppua kohti, kun omaa nimeä ei tullut ja lopuksi kutsuttiin eteen kaikki joiden nimeä ei ollut vielä mainittu. Minä olin siinä joukossa. Siinä oli sitten viisi parasta, jotka sai pokaalin! Oli kutkuttava hetki kun ihmiset kuvaili meitä edessä olevia ja arvuuttelin mielessä, että mikähän on sijoitus. No neljäs palkinto sieltä tuli ja todella hieno fiilis kaupan päälle!
Ralliajamisesta opin sen, että ensin on fyysinen ja henkinen tarmokkuus. Fyysinen puoli hiipuu pikkuhiljaa kaivaten lepoa ja ravintoa. Henkinen kantti pysyy korkealla pitkään tavoitteisiin pyrkiessä. Jos se vastoinkäymisten kohdatessa pääsee notkahtamaan, niin siitä on paha jatkaa. Ei turhaan Raamatussa sananlaskuissa 18:14 sanota: Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä.
Oli mahtava tapahtuma, hieno etuoikeus päästä osallistumaan ja kiitollinen mieli siitä, että pääsi turvallisesti maaliin asti! Moni asia olisi voinut mennä pieleen, mutta onnistui kumminkin. Upeita paikkoja, upeita kokemuksia ja hienoja ihmisiä oli reissussa. Jospa tämä ei ollut viimeinen tälläinen...
Viki