18.5.2018 Perjantai
Aikaisin aamulla startattiin Jyväskylän asemalta kohti Helsinki Vantaan lentoasemaa. Jyväskylästä meitä lähti minun lisäkseni matkaan Vesa Rautasaari ja Eino Korhonen. Jo junassa saatiin joillekin ihmisille todistaa Jeesuksesta. Nämä meidän liivit selkeine tunnuksineen ovat sellaiset, että ne aiheuttavat lähes aina joitakin kysymyksiä ja hyvä on sitten puhua kun kerran kysytään (1 Piet.3:15).
Helsinki Vantaan lentoasemalla kohtasimme Aki Iilon joka oli lähtenyt liikkeelle Kouvolasta ja liittyi nyt aktioporukkaamme. Lento kohti Kreikkaa sujui hyvin, ihmisten kanssa syntyi keskusteluja myös Istanbulin lentoasemalla, jossa jouduimme odottamaan lentoa Thessalonikiin. Joitakin traktaatteja ja pari motoristiraamattua taisi sielläkin saada uuden omistajan. Thessalonikissa oltiin myöhään illalla. Matti oli auton kanssa meitä vastassa ja yhteisen ruokailun jälkeen olikin aika siirtyä majoitukseen Aleksanderin mökille.
Aleksander on Kreikkalainen professori jolla on mökki vuokrattavana Thessalonikissa, hänellä on myös pieni laiva jolla tekee risteilyjä erilaisten ryhmien kanssa. Aleksander on Thessalonikissa ainoa CMA:nen ja tekee siellä paikallista hengellistä istutustyötä motoristien parissa. Aleksander on kaikin puolin hieno ja fiksu mies, jolla on sydämellään Jumalan sanan kylvö omassa kotimaassaan.
19.5.2018 Lauantai
Aamusta jo Thessalonikin keskustaan moottoripyörämessuille, jossa menikin lähes koko päivä. Paljon erilaisia, pääosin hyviä kohtaamisia, oli toki niitäkin jotka eivät halunneet kuulla Jeesuksesta mitään, heille toivotimme kohteliaasti ”hyvää jatkoa”. Kreikankielisiä motoristiraamattuja jaoimme useita satoja. Oikeastaan yllätyin siitä hyvästä vastaanotosta jota meitä kohtaan messuilla osoitettiin. Oli oikeasti varma tunne siitä, että kuljimme valmistetuissa teoissa.
Markku Liukkonen ja Jarmo Rönkä jotka olivat lähteneet matkaan moottoripyörillä Jyväskylästä jo viikkoa ennen meidän starttia, saapuivat myös paikalle Thessalonikiin, jossa liittyivät porukkaan. Yllättävän virkeässä kunnossa pojat olivat noin 3000 ajokilometrin jälkeen. Messuilla saimme myös kutsun paikallisen prosenttikerhon iltajuhlaan. Siellä meitä ei kuitenkaan päästetty pyynnöistämme huolimatta mikrofonin taakse esittäytymään, mutta hyviä kohtaamisia kovan metelin keskellä saimme kokea. Joidenkin ihmisten puolesta saimme jopa rukoilla. Uni majapaikassa maistui kovan ”työpäivän” jälkeen erinomaisen hyvin.
20.5.2018 Sunnuntai
Tavarat kasaan, aamurukoukset, hyvästit Aleksanderille jonka jätimme siunaten tekemään työtään Thessalonikin motoristien parissa. Matkaa jatkoimme Matin autolla kohti Albaniaa ja Tiranaa valtavan hienojen maisemien keskellä. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoitus käydä myös Makedoniassa ja Kosovossa, mutta matkanjohtaja Matti oli tehnyt toisenlaisia suunnitelmia, joten nämä maat jäivät tällä kertaa väliin, jälkeenpäin kokonaisuutta ajatellen, näin olikin hyvä tehdä. Tiranassa vielä Sunnuntai - iltana kuitattiin vuokrapyörät hallintaamme ja matkasta väsyneinä loppuilta ja yö lepoa.
21.5.2018 Maanantai
Suoritettiin pyörien testiajot vuoristotiellä. Valtavissa Jumalan luomissa maisemissa tuntuma oli, että ollaan lähellä taivasta. Missä ajettiinkin ja kohdattiin motoristeja, niin aina pysähdyttiin juttelemaan. Jutut aina jotenkin aika luonnollisesti siirtyivät hengellisiin asioihin, joiden seurauksena motoristiraamatut ja traktaatit siirtyivät satulalaukuista toiseen.
22.5.2018 Tiistai
Pyörillä liikkeelle, tarkoituksena kohdata motoristeja ja myös muita ihmisiä, tavoittaa heitä matkan aikana sen päätarkoituksella evankeliumilla. Kaikki ei aina mene näillä reissuilla kuitenkaan niin kuin suunnitellaan, jo alkumatkasta minun vuokrapyörän rimpulasta Honda Hornetista tuli nesteet pihalle. Itse en olisi huomannut mitään, lämpömittari eikä mikään muukaan varoitusvalo antanut minkäänlaista hälytystä mistään ongelmasta. Eikka joka tuli minun perässä ajoi rinnalle ja kertoi, ”sun pyörästä tuli nesteet pihalle”. Pyörä jäi siis yhdelle huoltoasemalle ja minusta tuli Akin kyytiläinen. Matti hoiti pyörän illalla korjaamolle. Siitäkin siis selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
23.5.2018 Keskiviikko
Kaupunkipäivä. Tarun johdolla tutustuttiin Tiranan nähtävyyksiin. Käytiin mm. vaikuttavassa bunkkerimuseossa. Kävellen oltiin liikkeellä. Matkamuistot ja tuliaiset hankittiin. Minun selän välilevyongelmat muistuttivat olemassa olostaan pitkin matkaa, mutta välillä hampaat irvessä eteenpäin mentiin. Ei tämäkään lepo/ostospäivä ihan pelkästään huvittelun merkeissä mennyt. Lähes aina ostosten yhteydessä kauppiaille jäi jonkinlaista hyvää heidän omankielistä lukemista.
Saman päivän aikana vielä Durresin hienoilla uimarannoilla. Jotkut uskaltautuivat jopa mereen, minä tyydyin katselemaan rannalta kauniita maisemia. Veskun ja Matin kanssa illan suussa käynti vielä paikallisessa moskeijassa jossa imaami esitteli meille paikkaa. Sivusta seurailin Matin käymää keskustelua Imaamin kanssa. Kohtelias kohtaaminen, vaikka jotain muuta vähän odottelin. Majoituksessa saatiin huomata sekin, että kyllä sielunvihollinen näillä reissuilla myös on mukana ja yrittää sotkea asioita. Keskinäistä ihan turhaa vääntöä ja riitelyä hyvän päivän päälle, väsymystä ja kiukuttelua vaikka aikuisia miehiä ollaankin.
24.5.2018 Torstai
Torstai on toivoa täynnä. Edellisen päivän kiukuttelut oli tipotiessään ja porukka valmiina sotatantereelle. Käytiin enduro klubilla kohtaamassa paikallisia motoristeja. Minulle matkan kohokohta vankilavierailu ja vieläpä ramadan aikana toteutui tänä päivänä. Olin valmistautunut puhumaan 400 vankia sisällään pitämässä kovankurin vankilassa jossakin suhteellisen suljetussa tilassa. Tilaisuus oli kuitenkin meille kaikille suuri yllätys, sellainen mitä pitkän vankilatyöntekijä urani aikana en ole koskaan missään nähnyt ja tuskin tulen näkemäänkään. Ja kun tämä tapahtui Albaniassa, niin se tuntuu täysin uskomattomalta jutulta.
Ajettiin siis sisään isosta rautaportista, mutta ei tultukaan varsinaiselle vankila-alueelle, vaan muurien ympäröimä suuri vankila oli edessämme, mutta me oltiin tultu jollekin puutarha-alueelle. Alueelle oli katettu pitkät pöydät tarjoiluineen. Maallinen turkkilaistyylinen musiikki pauhasi. Alueen toiseen päähän oli viritetty katos tuoleineen missä istui paikallisen vankilan johtaja vieraineen, oli lehtimiehiä ja paikallisia politiikkoja. Paikalla oli myös radio ja televisio. Noin 40 vankia istui omassa porukassaan alueen laidalla. Silmiinpistävää oli, että ”juhla” alueen molemmissa päissä oli ristiin laitetut Albanian ja EU:n liput. Jotenkin tuli olo, että ollaan mukana jonkinlaisessa tarkoitushakuisessa näytelmässä. Johtaja puheessaan kertoi, että tilaisuus oli jonkinlainen aktivoimistilaisuus hyvin palvelleille vangeille. Tällaisia tilaisuuksia oli kuulemma järjestetty vangeille useampia. Vangit kuitenkin kertoivat, että tilaisuus oli ensimmäinen ja ainutkertainen, mitä ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Musiikki soi ja sitten alkoivat turkkilaistyyliset rivitanssit. Miehet tanssivat rivissä ja johtaja kävi pyytämässä myös vankeja tanssimaan. Eihän mekään maltettu, vaan Aki, minä ja Eikka yhdyttiin ilotteluun mukaan.
Kokemuksena tämä oli ihan mahtava ja uskomaton juttu, olla nyt tanssimassa Albanialaisen vankilanjohtajan, politiikkojen ja vankien kanssa. Kuitenkin meille oli annettu puheenvuoroja jotka Matti, Vesku ja minä käytettiin. Kaikki me todistimme ja julistimme täyttä Evankeliumia. Kun sitten esitettiin kysymys: Haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle monet vangit nostivat kätensä pystyyn ja saimme henkilökohtaisesti rukoilla heidän puolestaan. Myös johtaja nosti kysyttäessä kätensä pystyyn, mutta jotenkin jäi (toivottavasti olen väärässä), sellainen olo, että sekin kuului tuohon ihmeelliseen näytelmään. Vankien mukana meni varsinaiseen vankilaan tosi paljon raamattuja, traktaatteja ja hengellisiä kirjoja. Jotkut vangeista olivat myös aidosti uskossa ja kertoivat siitä miten vaikeaa on olla Kristitty muslimi voittoisessa vankilassa. Heitä on hyvä erikoisesti muistaa rukouksin. Tarun tulkkaamana sain myös etuoikeuden rukoilla vankilan opettajan puolesta joka selvästikin oli asian kanssa ihan tosissaan. Jumala siunatkoon tuon talon vankeja ja sen sanan jonka saimme sinne kylvää.
25.5.2018 Perjantai
Tänään saimme nauttia Albanian mahtavista vuoriteistä, niitten jylhyydestä ja kauneudesta. Minä sain harvinaisesti istua toisen kyydissä, olla vaan ja luottaa siihen, että kuskilla on pyörä hallinnassa ja meillä molemmilla varjelus matkassa. Reissun huipennukseksi Illalla CMA Albanian 10. vuosijuhlat. Paikalla valtava määrä väkeä, niin CMA:laisia kuin myös muita motoristeja, Hienot juhlat jotka myös tavallaan olivat Natrien läksiäiset. Aki Iilon sanoin: ”Sellainen tunne jäi, että sotaretkemme oli toteuttanut ne suunnitelmat ja tavoitteet, joita Taivaan isä oli matkamme varrelle asettanut. Senkin saimme selkeästi huomata, että olimme oikealla asialla, koska sielunvihollinen ei pitänyt retkestämme. Onneksi hän ei kuitenkaan pystynyt estämään reissun onnistumista ja Jumalan Sanan leviämistä. Palvelustehtävämme on meillä kaikilla sama, Evankeliumin Ilosanoman eteenpäin vieminen.”
26.5.2018 Lauantai
Aikaisin aamulla Eikan ja Akin kanssa matkasimme taksilla Tiranan lentokentälle. Vesku jatkoi matkaansa Ateenaan jossa hän tapasi perheensä ja hänen matkansa jatkui ansaitun loman merkeissä. Pyörillä mukana olleet Markku ja Jarmo olivat lähteneet matkaan jo torstaina. Heidän ajosuunnitelmiensa mukaan ovat suomessa viikko meidän jälkeen. Istanbulissa oli taas pitkä odotus. Lentokoneessa ainakin minä nukuin matka väsymykseni pois. Helsingistä Aki jatkoi matkaansa Kouvolaan, minä ja Eikka kohti Jyväskylää. Klo 22:30 vaimo oli vastassa asemalla, kotona kiitollisin mielin.
terveisin Sakari