Irtiotto arjesta ja arjen vastuista hetkeksi. Vuorotteluvapaa ja moottoripyörä. Siinä puolison haave ja omakin. Matkan suunnitteluvaiheissa kenelläkään ei ollut aavistustakaan pandemiasta, joka pyrkisi eristämään jokaisen pelkäämään omaan kotiinsa. Tiedotusvälineet jakoivat surullisia uhkakuvia maailmalta. Olisivatko rajat auki? Voiko lähteä? Pääsemmekö takaisin, terveenä? Kuinka voisimme matkustaa turvallisesti koronasta huolimatta, kun suosituksena on liikkua vain rajoitetuilla alueilla etäisyyksiä pitäen?
SEIKKAILU ALKAA
Matkakohteemme muututtua Balkanin niemimaalta Apenniinien niemimaalle viime hetkillä, lähdimme aamulaivalla elokuussa 2020 Helsingistä Tallinnaan. Myöhästyimme! Laivan perä vain näkyi. Mitähän Herra tällä tarkoitti, pohdiskelin? No, lähdimme kotoa Turusta liian myöhään, mutta kuvittelimme ehtivämme. Eihän se niin mene! Muutaman tunnin kuluttua matka kuitenkin jatkui suuntaan Tallinna, jonne saavuimme illalla. Jatkoimme sieltä Latviaan aamun tullen telttayöpymisen jälkeen. Latviasta Liettuan läpi Puolaan Suwalkiin, jossa sateiden vuoksi olimme hotellissa. Sama jatkui Krakovassa. Tutustuimme kaupunkiin sadetakki yllämme, lämmintä oli kuitenkin. Maskeja kului ja käsidesiä. Matkaan lisäjännitystä toi maiden rajojen ylitykset. Yleensä vain ajoimme kenenkään pysäyttämättä. Matka jatkui Slovakian läpi ja camping löytyi läheltä Bratislavaa. Olimme jo lähes Itävallan rajalla. Seuraavana päivänä rajanylityspaikalla univormupukuiset nuoret miehet pysäyttivät meidät. Ehdin jo säikähtää, mutta he vain katsoivat rekisterikilven ja totesivat hymyillen ”welcome nlandia!” Jatkoimme lähelle Italian rajaa, vuorten ympäröimään kylään Villach. Vuorilla oli viileämpää, me etsimme lämpöä. Itävallasta suuntasimme moottoripyörän keulan kohti Italiaa.
KÄYTÄNNÖN MATKAELÄMÄÄ
Suunnitelmana oli, että ajaisimme (siis puolisoni ajaa ja minä kyydissä karttaa googlaten, kuvia napsien ja maisemia ihaillen) ensin Italiaan ja sieltä Sisiliaan kahden kuukauden aikana. Teltta ja retkikeitin ynnä muut tykötarpeet olivat varusteina. Kunnon retkeilymeininki siis! Toki oli halvempaa valmistaa ruoka itse retkikeittimellä ja se oli myös turvallisempaa. Aamukahvinkin sain heti herättyäni. Totesimme matkan edetessä, että emme sopeutuneet italialaiseen ateriarytmiin. Päivällisaikanamme Italiassa oli vaikea löytää ruokapaikkaa, koska paikallisten lounasaika oli jo mennyt ja illallispaikat olivat vielä kiinni. Lisäksi siesta sulki osan paikoista. Moniin ravintoloihin sisäänpääsyä rajoitettiin. Toisaalta ymmärsimme etelän myöhäisen pääaterian ajankohdan, helteellä ei vain jaksa syödä. Matkaelämä sujui turvallisesti ja vältimme ihmismassoja. Italiassa koronasuojautumista vaadittiin tehokkaammin kuin Suomessa. Ymmärrettävästi. Maskia oli käytettävä, loppumatkasta jo ulkonakin. Käsidesiä oli tarjolla ja sitä käytettiin, pintoja pyyhittiin ahkerasti. Kuume mitattiin otsasta tai kädestä useissa paikoissa. Kauppaan ei päässyt lainkaan ilman maskia, vaan kylmästi käännytettiin ulos. Myös halauskulttuuri oli jäänyt entiseen aikaan.
MATKA JATKUU VENETSIAN KAUTTA MODENAAN
Venetsia täytyi nähdä! Olin käynyt siellä vuosikymmeniä aiemmin. Venetsiassa liikuttiin jalkaisin, edes polkupyörä ei ollut sallittu kulkuväline. Mikä helle ja kuumuus suomalaiselle! Maski kasvoilla helteessä hikoillen tutustuimme nähtävyyksiin. Kanaalit olivat puhdistuneet turistimäärien pienentyessä. Romanttiselle gondoliajelulle emme kuitenkaan menneet, koska se olisi vienyt sievoisen summan matkakassastamme ja tinkimään emme ryhtyneet. Seuraavaksi Modenassa tapasimme ystävämme Robertan ja Massimon. Sinne myös jätimme lokakuussa matkamme päätyttyä moottoripyörän odottamaan parempia aikoja ajaa se takaisin Turkuun. Emme silloin kuvitelleetkaan, että se olisi vasta vuoden kuluttua! Ystäviemme kanssa tutustuimme Apenniinien vuoristoon moottoripyörillä ja suunnittelimme matkakohteita. Illalla oli raju ukkoskuuro, mutta onneksemme silloin olimme sisällä kodissa emmekä teltassa!
RIMINI, ANCONA, PESCARA, ORTONA...
Suuntasimme itärannikkoa pitkin Riminin ohi kohti Anconaa. Vajaan 300 km kuluttua saavuimme leirintäalueelle, jota oli suositeltu. Camping oli aivan täynnä, hyvin varusteltu. Löysimme sopivan (ja ehkä ainoan) sopen teltalle. Hintataso ylitti reilusti odotuksemme! Oli kesä ja helle sekä huikaisevat näköalat alas rannalle. Viivyimme kaksi yötä. Lähtiessä huomasin, että Suomen ja Israelin liput olivat vierekkäin monen muun kansallisuuden lippujen kera. Kaipasimme rauhallisempia ja edullisempia campingeja ja vähemmän ihmisiä, joten suuntasimme kohti etelää itärannikkoa pitkin pikkupaikkakunnille. Saavuimme Ortonaan. Rannalla, Lido Riccio, ja viereisellä campingilla rentouduimme viikon verran nauttien auringosta ja uimisesta.
CMA
Tavoitteemme matkan aikana oli viedä hyvää sanomaa tapaamillemme motoristeille kansainvälisen CMA (Christian Motorcyclists Association) yhdistyksen puitteissa, jonka näky on, että motoristit evankelioivat motoristeja. Poikkesimme Pescarassa tapaamassa CMA porukoita, koska meillä ei ollut motoristiraamattuja Italian kielellä. Saimme Italian CMA presidentin yhteystiedot ja tapasimme hänet Pescarassa kera muutaman motoristin. Kruisailimme porukalla lähitienoilla (Chieti) huikaisevissa maisemissa auringonlaskun aikaan. Matkamme aikana tutustuimme uusiin ihmisiin ja saimme lisää matkavinkkejä. Motoristiraamatut otettiin hyvillä mielin vastaan. Todellakin oli kesä ja helle, vaikka oli jo melkein syyskuun puoliväli. Rannat olivat lähes tyhjät ja kuulimme huhuja, että campingitkin alkavat sulkeutua.
VUORISTOON
Seuraavaksi suuntasimme vuoristoon, Barrea-järven äärelle 980 metrin korkeuteen. Juuri kun saimme teltan pystytettyä ja puolisoni kerkesi pulahtaa järveen, alkoi ukonilma. Pikku teltassa pidimme sadetta. Kävelyretkellä vuoristossa kuului kellon kilkatusta ja pensaan takaa astui esiin valkoinen hevonen. Lopulta hevosia tuli kolme sekä pikku varsa. Vuorilla kuulemma saattavat sudet ulvoa öisin. Järven toiselta puolelta kuuluikin murinaa, lienee karhu. Yö oli kylmä ja kaipasimme lämpöä. Tämä öisin viileä ja maisemiltaan fantastisen upea luontoelämä riitti tällä erää.
CAMPINGIT SULJETAAN SYKSYLLÄ
Campingeja joutui jo etsimään, koska monet suljettiin talvikaudeksi. Päädyimme 300 km eteenpäin Baia Villaan, jossa olimme kaksi yötä. Käännyimme kohti Tarrantoa. Ajoimme läheltä Materaa (maailmanperintökohde), jossa emme helteen ja aikataulun vuoksi mitenkään jaksaneet käydä katsomassa luola-asumuksia ja kirkkoja (Sassi di Matera). Sattumoisin näimmekin siitä tv-ohjelman koto-Suomessa. Uimassa kävimme Joonianmeressä ja jatkoimme vuoriston yli Cetradoon, jossa viivyimme kolme yötä nauttien Tyrrhenanmeren lämpimästä kristallinkirkkaasta turkoosi vedestä! Camping oli aivan rannan vieressä. Etelä-Italiassa hämmästelimme roskien paljoutta katujen ja pääteiden varsilla. Jätehuolto ei ollut lainkaan hallinnassa.
SISILIAAN, ALCANTARAN PUTOUKSET JA TAORMINA
Lauttamatka Giovannista Messinan alapuolelle Tremestieriin Sisiliaan. Laavaperäisellä mustalla rannalla kävimme aamu-uinnilla. Täällä Etnan läheisyyden jo tiedosti. Seuraavana päivänä matkasimme Alcantaran putouksille. Rotkon pohjalla virtasi hyvin voimakas jääkylmä turkoosi virta, jota olisi ollut mahdollista ohjatusti kelluntapuvuilla laskea. Rotko oli muodostunut vanhoista laavakäytävistä. Pulahdimme uimaan kylmään suvantoon. Laskimme ja nousimme satoja portaita. Maisemat olivat huikeat. Paluumatkalla poikkesimme vuoren huipulla sijaitsevassa Taorminan kaupungissa ja siellä muinaisessa amteatterissa taustalla Etna. Silmät ja sydän lepäsi uskomattoman kauniissa maisemassa ja ilma oli raikasta hengittää!
ETNA, SYRACUSA JA UKKOSKUURO
Seuraavana päivänä moottoripyöräilimme Etnalle. Tulivuori oli rauhallinen. Kiipesimme hurjassa tuulessa pienempien tulivuorten huipulle. Kävimme Silvesterin kraaterissa. Tämä riitti. En jaksanut ajatellakaan tuulessa ja laavahiekassa jatkavani Etnan huipulle (jos tuulikaan olisi sitä sallinut). Tässä oli riittävästi. Palasimme campingille Siculaan. Seuraavana päivänä tutustuimme Syracusan nähtävyyksiin. Täältä jatkoimme Sisilian eteläisimpään kärkeen, camping Captain. Pilvet enteilivät sadetta ja illalla sitä saimmekin. Suojauduimme katoksen alle ukkoselta, salamoilta ja rankalta sateelta. Sisiliassa syksyn ukkoskuurot ovatkin eri luokkaa kuin Suomessa! Viimein sateessa menimme katsomaan leiripaikkaamme. Juuri telttamme alta virtasi vesi nilkkoihin saakka. Puolisoni oli huolissaan, että maa pettäisi motskarin alla ja pyörä kaatuisi. Ihmeen kaupalla illan pimeässä vesi ei ylittänyt teltan pohjan muoviosaa ja makuupussimme säilyivät kuivina! Vaihdoimme teltan paikkaa. Muistelimme tarinaa, jossa vastaavassa tilanteessa vettä oli tullut niin paljon, että kaverin teltta oli hävinnyt kokonaan. Meillä siis oli varjelus matkassa!
PAIKALLISIA HERKKUJA MODICASSA JA AGRIGENTON NÄHTÄYYDET
Matkalla Agrigentoon poikkesimme barokkikaupunki Modicaan syömään sisilialaista herkkua Cannolia, jossa on makeutettua ricotta-juustoa kuoressa. Myöhemmin maistoin Brioche con celatoa, siis jäätelöä pullan sisällä. No erilaisia olivat. Mutta kaupunki oli nähtävyys ja sen barokkikirkko. Modica on kuuluisa suklaastaan. Menimme sitä ostamaan, mutta myyjää ei näkynyt missään. Jatkoimme matkaa ilman suklaata.
Agrigentossa viivyimme useamman päivän. Tutustuimme Temppelien laaksoon (Valle dei Templi), joka kuitenkin sijaitsi korkealla. Se on maailmanperintökohde. Satuimme sinne auringonlaskun aikaan ja kuu nousi vastakkaiselta suunnalta. Kuviin tunnelmaa ei saanut tallennettua. Seuraavana päivänä menimme etsimään merikilpikonnia Torre Salsan luonnonpuistoon rannalle, jonne emme kuitenkaan päässeet. Kävelimme kivikkoisia vuoristoteitä ja polkuja ja päädyimme kymmeniä metrejä korkealle huipulle, joka erotti meidät rannasta. Uimaan menimme ihan toisaalle Scale dei Turchi-rannalle ihastelemaan ja odottamaan, että aurinko värjäisi valkoisen kallion vaaleanpunertavaksi.
PALERMO
Suuntasimme Palermoon Sisilian pääkaupunkiin. Emme poikenneet matkalla Corleonen maakaupunkiin. Maan vastaisessa näyttelyssä sen sijaan kävimme Palermossa. Tutustuimme nähtävyyksiin ja Ballaron markkinoihin. Sivukujilta löysimme toiset markkinat, jossa oli parittomia kenkiä ja rikkonaista tavaraa. Kirkkojen ja palatsien rinnalta löytyi myös toisenlaista elämää. Palermossa Sisilian pääkaupungissa jätimme pyörän turvalliseen paikkaan ja yövyimme hostellissa muutaman yön.
TAKAISIN ITALIAAN JA LÄHTÖ SUOMEEN
Jatkoimme laivalla Palermosta Napoliin. Aamuhämärissä ohitimme Caprin. Napolista suuntasimme Pompeihin campingille. Tutustuimme Vesuviuksen tulivuoreen, jonka laavan alle Pompei hautautui vuonna 79.
Tarkoitus oli jatkaa Toscanaan ja kuumille lähteille, mutta syksy saapui Italiaan ja sää viileni. Jatkoimme säätietoja seuraten ja lämpöä etsien takaisin itärannikolle Adrianmeren rannalle. Juuri vielä tarkeni uida, mutta satoi. Laitoimme teltan katoksen alle. Sitten pikapikaa Riminille hotelliin muutaman viluisen päivän jälkeen. Sieltä vierailimme San Marinon pikkuvaltiossa, jonka pinta-ala on vain 61 neliökilometriä. Tie johti korkealle huipulle yli 700 metriin, jossa sijaitsi kaupungin historiallinen keskus ja San Marinon linna. Vieraillessamme siellä satoi isoja rakeita ja lämpötila näytti +6 astetta! Pääsimme kunnialla alas Riminille ja lämpimään.
Takaisin Modenaan matkasimme pyörän huoltotöihin ja sieltä junalla Milanoon, sitten Bergamoon, josta lento Skavstaan ja laivalla Suomeen! Italiassa ja Suomessa koronaan sairastumisluvut lähtivät nousuun. Juuri silloin kotiuduimme, lokakuussa. Koronatestissä kävimme ja karanteeniajat vietimme. Olimme kiitollisia siitä, että säilyimme terveinä ja varjelluimme vaaroilta. Muistelimme Italian huikaisevia maisemia ja muita nähtävyyksiä ja kokemuksia. Minä onnellisena siitä, että kuitenkin rohkenin lähteä ja elää tässäkin ajassa! Varotoimia ja suojautumisia noudatimme ja vältyimme koronalta. Saimme luottaa psalmin 121 sanoihin ja lupauksiin.
Toinen tarina on se, kuinka saimme moottoripyörän haettua takaisin Suomen Turkuun.
con saluti e ciao, Sirpa ja Kai Parikka