Edellisestä CMA-porukalla tehdystä reissusta olikin jo aikaa! Nyt päästiin harjottelemaan ryhmädynamiikkaa lähialueilla, kun päätimme osallistua porukalla CMA Latvian järjestämään Night Run-tapahtumaan. Ja kohde oli oikein sopiva siinäkin mielessä, että Latvian veljet vieraili edellissyksynä CMA Finlandin 10-vuotispäivillä Jyväskylässä.
Sääennusteet näytti sen verran mehukkailta, että edellisiltana piti vielä asennella ylimääräinen juomapulloteline Yamahaan ja vaihtaa Lindstrandsin kalvoasusta vanhaan kunnon nahkatakkiin ja ajofarkkuihin. Menomatkalle porukka lähti hyvin eri aikoihin sen mukaan kun pääsi irtautumaan töistä. Tai eläkeläisen kiireiltä. Yllättävän buukattua näyttää olevan tuo eläkeläisen elämäkin, kun osalla porukasta oli kiireitä niin, että reissu peruuntui. Lieneekö sama tilanne itsellä sitten joskus, jos eläkkeelle vapautetaan?
No, joka tapauksessa, Keski-Suomesta Matti ja Kimmo päästettiin ensimmäisenä irti. Tiedustelijat eteen ja sitä rataa ja whatsapp alkoi syöttää kuvia menomatkalta, satamasta ja lopulta Tallinnasta. Allekirjoittanut lähti toisessa porukassa Vikin ja Juhon kanssa reittiä Korpilahti, Sysmä, Luhanka. Sää oli mitä mainioin; lämpötila hellelukemissa ja juomataukojen kanssa otettiin varman päälle. Motonetista heräteostoksena tehdylle kuivalihapaketillekin tuli käyttöä suolojen varmistamiseksi. Menomatkalle löytyi myös kaikesta kiireestä huolimatta hyvä reittivinkki mennä Kalkkisten kautta. Alkupätkä Kalkkisten päässä oli erittäin pölyistä hiekkaa, mutta loppupätkä Marjoniementietä oli kyllä vaivan arvoinen. Mäkeä, mutkaa ja hyväpintaista asvalttia useampi kilometri. Varmasti parhaita mutkateitä, mitä Suomen puolella on tullut ajettua. Satamaan ajettiin Harrin kotinurkkien kautta, jotta saatiin hänet letkaan mukaan. Ja satamassa odoteltiin lautalle pääsyä kuin vasikat kevätlaitumia. Tähän asti oli käytetty Juhon ja Vikin kanssa kypäräpuhelimia yhteydenpitoon ja satamassa odotellessa siirrettiin yhteydet discordin puolelle, jotta saatiin Harrikin mukaan keskusteluihin Cardonsa kanssa.
Ylläribuffetista nauttimassa Harri, Tero, Juho ja Viki
Viki oli järjestäny iltapala-asiat kuntoon jo lautalla. Buffet-ylläri alkoi paljastua, kun Viki paineli pää kolmantena jalkana suoraan kohti ruokakaukaloita sen näköisenä kuin tietäisi mitä etsii. Majoitus oli buukattu tuttuun paikkaan Tallinnan esikaupunkialueella; Pääskulan Misjonimajalle. Lautasta päästyä ajettiin tankkaamaan ensimmäiselle Nesteen asemalle vähän edullisemman bensan perässä. Tällä kertaa kenenkään ei sentään tarvinut työntää pyörää, vaan suomibensa riitti. Lähetysmajalla oli vastassa Matti ja Kimmo, jotka olivat menossa majotukseen toiseen paikkaan lähistölle. Lähetysmajan johtaja Cliff kertoi, että sähkön pörssihinta baltiassa huiteli neljän euron paikkeilla per kilowattitunti ja valot näyttikin olevan paikassa ihan minimissä. Reissun jälkeen uutisista selvisi, että tottahan se Cliff turisi. Ilmastointia ei näin edullisesta majapaikasta edes odotettu löytyvän ja helteen kanssa pärjättiin pitämällä huoneen ovi auki koko yön. Aamuyöstä alkoi jo peittokin kelvata.
Pyöriä pakkaamassa Juho, Tero, Harri ja Viki
Torstaiaamuna liikkeelle lähtiessä kelit helli. Pyörät pakattiin ripeästi, ettei kenenkään tarvinut odotella ajokamat päällä liian pitkään heti lähdössä. Majotuspaikka on hyvä Tallinnasta poistumista ajatellen, lyhyellä ulosmenoreitillä tavattiin Matti ja Kimmo heti ensimmäisellä huoltiksella, tehtiin pikainen selvitys matkasuunnitelmasta ja eikun liikkeelle. Tallinna-Pärnu lyhintä reittiä ei oikein hotsittanut, kun Pärnuun ei ollut vielä mitään kiirettä. Reitti meni Rummun ja Haapsalun kautta pienempiä teitä. Ihan kivoja pätkiä, mutta Kimmo muistutteli pikkuteiden asvalttipaikkojen liukkaudesta hellekelillä. Rummun eksoottinen uimapaikka jäi kokeilematta, koska tuli kohdille jo siinä vaiheessa, kun porukalla oli vielä kovimmat menohalut päällä. Haapsalussa sentään maltettiin ajaa rannan kautta ja stopattiin ottamaan pari valokuvaakin.
Rengaspaineet kuntoon Eestin mestarikuskin avustuksella, henkiset paineet kysymysmerkki
Porscheringille menossa Viki, Kimmo, Tero, Harri ja Juho
Harrilla oli kova polte päästä kokeilemaan hänelle uusi rata, kun kerran Pärnun tienoilla oltiin. Puolen tunnin visiitti Porscheringille oli varsin onnistunut, kaikilla pysyi kumipuoli alaspäin ja aurinko oli sopivasti pilvessä ajovuoron ajan, joten ajaminenkaan ei käynyt liian raskaaksi. Luotto oman ajopelin ominaisuuksiin parani jo puolessa tunnissa hieman, mistä on aina jotain hyötyä siviilissäkin. Harri ja Kimmo tankkasivat pyöränsä Porscheringin automaatista. Sporttipyörässä on sporttipyörän kulutus ja radalla onneksi fasiliteetit kunnossa ja tankkipaikka lähellä. Kova työ radalla palkittiin Valgerannan biitsillä. Vaatteidenvaihtoon tuli vauhtia pukukopin vallanneelta muurahaisarmeijalta. Käymisen arvoinen paikka tämäkin puoli Pärnua, hiekkarantaa kilometrikaupalla!
Valgerannalta valkoista hiekkaa ja sinistä viileyttä etsimässä Juho, Viki, Harri ja Tero
Aleksandri Guesthousella Viki, Juho, Kimmo, Tero, Matti ja Esa
Virkistävän uimareissun jälkeen siirtyiltiin majoitukseen Aleksandri Guesthouseen. Sisäänkirjautuessa päätettiin vielä heittäytyä säästölinjalle ja vaihdettiin kaksi kahden hengen huonetta neljän hengen mökiksi. Ja heti mökin ovi ja ikkunat auki, jotta ehtisi hieman viilentyä yöksi. Paikalla olivat jo Matti ja Kimmo, joilta jäi uintireissu väliin sekä CMA-veljet Aki ja Esa, jotka olivat tällä välin ehtineet edelle, vaikka lähtivät liikkeelle Kouvolan seudulta vasta torstaiaamuna. Kumma juttu miten näillä matkoilla tiettyjen kavereiden kanssa tulee aina ylimääräsiä mutkia reitille? Iltapalankaan takia ei tarvinnut lähteä merta edemmäksi kalaan, sillä samassa pihapiirissä pubin puolella oli kohtuuhintaista ja maukasta ruokaa tarjolla. Pitihän se paikan cappuccinokin testata, vaikka sitten yöunien menettämisen uhalla.
Lähistöllä oli sattumoisin Wildcards MC:n talli, missä käytiin tutustumassa. Hieno paikka ja hienoja keskusteluja Pärnun-osaston presidentin ja jäsenten kanssa! Motoristien veljeys yhdistää ja usein yhteinen kieli löytyy melkein välittömästi. Toiveemme on, että tämäkin kerho saa lisäksi kokemuksen veljeydestä, jonka vain Jeesus Kristus voi antaa. Ja yliluonnollisesta rauhasta ja vapaudesta, jonka Jumala moittimatta haluaa lahjoittaa kaikille, jotka haluavat ottaa Hyvän Uutisen Jeesuksesta vastaan. Wildcardsilta saatiin myös hyviä vinkkejä seuraavan päivän ajosuunnitelmaa varten.
Huoltotoimenpiteitä tien päällä
Perjantaiaamun ohjelma oli leppoisa, koska Turun osasto Kai ja Sirpa oli tulossa vasta aamulautalla yli ja tarkoitus oli tavata yhden maissa jossain tien varressa. Siirryimme nyt kahdeksan pyörän letkassa hyvissä ajoin tapaamispaikalle Uulu Kohvik-kahvilalle. Paikalta piti löytyä kylmäasemakin, mutta opasteita ei näkynyt, joten piti tehdä parin kilometrin tankkauslenkki google mapsin opastuksella. Kahvilan menusta löytyi ilmeisen maukas neljän euron hampurilainen, mutta päädyin ottamaan cappuccinon kaveriksi puolikkaan lettuannoksen. Ja lämmintä piisasi jälleen, joten vettä ja kivennäisvettä tuli hörpittyä joka välissä. Ja kuivalihaakin oli vielä joku pala laukun pohjalta pureskeltavaksi. Kai ja Sirpa saapuivatkin bemarillaan hetken kuluttua, mutta toinenkin bemari oli lautalta tarttunut matkaan; Italialainen häämatkalle lähtenyt pariskunta pöräytti paikalle ja tulikin samassa letkassa aina Riikaan asti. Koettelemuksiltakaan ei oltu vältytty, yllätys-yllätys. Bemarin sivulaukku oli paikallaan nippusiteillä Norjassa sattuneen haverin jäljiltä. No, toivotaan, että laukku pysyy paikallaan loppumatkan ja pariskunnan liitto vain vahvistuu tuostakin yhteisestä muistosta.
Nyt olikin letkassa jo kymmenen pyörää ja kaksitoista motoristia. Viki johdatti letkan rannan tuntumassa menevälle pienemmälle tielle. Tie kulki enimmäkseen mukavasti varjossa ja asvalttikin oli kohtuullisessa kunnossa. Routapattia riitti, mutta vauhdit oli maltillisia, joten ihan hyvä kokemus. Rajan ylitys tapahtui tällä rantatiellä ja tie päättyi tuttuakin tutummalle Ainazin Heselle, missä saatiin rengaspaineet kohdilleen Esalta, jonka bemarista oli aamulla mitattu alle kahden barin paineita. Rantatiereitti oli hyvä valinta, koska liikenne oli kesympää kuin pääväylällä ja lisäksi taisi olla ensimmäinen kerta, kun Pärnu-Ainazi-väli ei vaivuttanut totaaliseen apatiaan... Tauko venyi, kuten usein tuppaa tapahtumaan isolla porukalla. Liikenne Ainazin jälkeisillä taajama-alueilla oli tutun vilkasta, täysperävaunut mukaan lukien. Reitille valikoitui lisää pienempää maaseututietä, kun käännyttiin kohti Limbazia. Kai ajoi letkan toisena ja jotenkin missasi Vikin kääntymisen ja jatkoi suoraan. Minä letkan viimeisenä jäin hetkeksi tien sivuun ja yritin tavoittaa Kain soittamalla, mutta numero ei ollut tavoitettavissa. Mobiilidatayhteydet oli myös olleet poikki heti Latvian puolelle siirryttäessä, joten ajoin letkan kiinni enimpiä traktoreita varoen ja lähietäisyydelle päästyäni tein Vikille tilannepäivityksen Senan bluetooth-yhteyksien kautta. Limbazin tien alkupätkä oli erittäin karkeaa asvalttia ja jossain vaiheessa alkoi hieman huolettaa Matin takarenkaan kohtalo, kun rengas näytti vetelevän viimeisiään jo Tallinnasta lähtiessä. Kai laittoi onneksi viestiä seuraavaan juomataukoon mennessä, että jatkaa vaimoinensa suoraan Riikaan hotellille.
Tämä pikkutielenkki jäi lopulta hieman torsoksi, kun käännyttiin Limbazin tienoilta takaisin valtatietä kohti, jotta olisimme hyvissä ajoin Night Run-pelipaikoilla. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä melko pian valtatielle päästyämme Latvian CMA:n presidentti Zigmars ajoi vastaan CMA-lippu liehuen. Jotain ylimääräistäkin tuli pyörän perässä; musta savupilvi paljasti, että kaikki ei ollut kunnossa. Letka jäi odottelemaan seuraavalle bussipysäkille ja tervehdysten jälkeen selvisi melko pian, että ongelma oli liika öljy. Ilmeisesti öljyt oli tarkistettu kylmästä koneesta ja seurauksena oli mittavirhe ja savupilvi, kun kone lämpeni hellekelissä ja puski ylimääräiset öljyt pihalle. Tulipalolta sentään vältyttiin ja loppumatka suoraan Night Runin tapahtumapaikalle meni ilman suurempaa draamaa. Taisipa Taivaan Isällä olla tässä "sattumuksessa" suunnitelmansa tehtynä, kun Zigmars ja suomivieraat kohtasivat sopivassa paikassa tien päällä, eikä mitään pahempaa sattunut.
Night Run 2022-ohjelma
Onnellisesti Riikassa, matkan pääkohteessa!
Pyöriä riittää ihasteltavaksi ja ajotarinoita jaettavaksi
Paraati lähdössä Kisezers-järven kiertoon
Uusi täysjäsen perheeseen! Ja samalla saatiin pyytää siunausta, eli kaikkea mahdollista maallista ja taivaallista hyvää Taivaan Iskältä.
Perillä Night Run -paikoilla oltiin hyvissä ajoin kaikkien kommellusten jälkeen ja pikkuhiljaa paikalle alkoi kerääntyä lisää ja lisää porukkaa. Keittolautasen tyhjentämisen jälkeen paikalle oli hiipinyt jo yli sata pyörää, joista suuri osa lähti myös hetken kuluttua paraatiajoon kiertämään läheisen järven. Ummikkona oli hieman tekemistä saada kaupungissa letkan pää kiinni pian pihasta lähdön jälkeen, jotta pääsi ajamaan jonkun sellaisen perässä, joka tunsi reitin. Hyvä tekosyy ottaa Kimmon Gixxerin kanssa starttiharjoitus punavaloista. Viivasta irti ensimmäisenä, mutta eihän se alitehoinen Yamaha oikein pärjää sporttipyörälle. Koko paraati palasi järven kiertämisen jälkeen tapahtumapaikalle ilmeisesti ilman isompia vaurioita. Illan pimetessä oli ohjelmassa vielä live-musiikkia ja viihdetaiteilijoiden taika- ja tuli-show.
Osallistujat ja jälkiruoka yhteiskuvassa
Illan ohjelman jälkeen vielä muutaman kilsan ajo hotellille, missä tarjottiin vielä ylimääräistä ohjelmaa: Pyörät talliin kellarikerrokseen, mutta mistä sieltä pääsee huoneisiin, jos hissi ja henkilökunnan hissi on pois käytöstä, eikä ulkokauttakaan pääse ilman avauskoodia? No, hetken ihmettelyn jälkeen portaita ykköskerrokseen, missä selvisi, että hotellin kesähessu oli pönkännyt hissin oven tuolilla. Hauska jäynä.
Lauantain ohjelmaa suunnittelemassa aamupalalla Harri, Viki, Aki, Zigmars, Matti, Juho, Kimmo, Laim ja Esa
Viki oli kuullut puhuttavan, että "bussi" on hyvä, sporttinen matkapyörä. Ei vakuuttanut tämä bussimalli; jotenkin ahdas ajoasento.
Lauantain ohjelma plänättiin lennossa aamupalalla. Zigmars lupasi käyttää porukan ensin kävellen lähimmässä kauppakeskuksessa ja sen jälkeen pyörillä vanhaan kaupunkiin ja pienelle kävelylenkille. Pressa itse oli kylläkin liikkeellä autolla, kun kaasukädessä oli jotain häikkää, mikä olisi nostanut vaikeusastetta liiaksi Harleyn käskyttämiseen. Onni onnettomuudessa, saatiin ajokamat autoon talteen kävelyn ajaksi. Kaupungilla oli liikkeellä kuoro, joten taas saatiin nauttia live-musiikista. Taisi olla Suomen CMA:n ensimmäinellä Riikan matkalla samantapainen kuorotapahtuma käynnissä? Vai olisiko kuorolaulun suosio nousussa ja kaupungilla sama ohjelma joka viikonloppu? Kahvihammasta kolotti taas, joten cappuccinot nassuun ja meripihkakoruja ihmettelemään viereiseen koruliikkeeseen.
Matti nautti Ainazin Hesen kahvit Night Runissa lahjoitetusta firman mukista
Kaupungin ulosmenoreitiltä löytyi Zigmarsin opastuksella Apelsins-niminen paikka, josta paluumatkalle kohti Pärnua lähdettiin Lidon makupaloista koottavan lounaan kautta. Hinta-laatusuhde oli taas kohdallaan, paitsi grillattu kanavarras yllättävän hintava. Ja sitten takaisin kohti Pärnua, nyt nopeinta reittiä. Ja tauko tietysti tutulla Hesellä rajan pinnassa. Majoittuminen oli tällä kertaa toisessa tutussa majapaikassa; Männiku Guesthousessa. Majoittumisen jälkeen lähdettiin Kain, Sirpan, Vikin ja Juhon kanssa pulahtamaan meressä. Nyt lisähupia saatiin massiivisista aalloista. Uintihommeleiden jälkeen tuli (tietysti) taas nälkä ja Juho bongasi mapsista Steffani-nimisen pizzerian, johon pyydettiin Harrikin mukaan. Kai, Sirpa ja Matti meni sen sijaan Aleksandri pubin iltapalan kautta ja Esa ja Aki haki iltapalatarpeet marketista.
Pizzeria Steffani ja iPhonen kuvanlaatu. Pizzat oli hyviä!
Taas oli lähtöpäivän neljän jengi kasassa eikä tunnin pizzajono häirinnyt tunnelmaa, koska jutunjuonta riitti. Aihe oli niinkin yllättävä, kuin top 5 prätkähaaveet! Pizzat oli kehujen arvoisia ja paikkaa voi suositella; annokselle tuli hintaa noin 12 euroa plus juoma. Paikan kahvit ja jälkkärit jäi testaamatta, kun kello tikitti puoltayötä. Männikuun palaillessa poliisi pyysi vielä puhallusnäytteet näyttävästi keskellä katua. Näytteet oli porukalla kunnossa ja nukkumaankin ehdittiin.
Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään, joten paluumatka Tallinnaan mentiin nopeinta reittiä. Aamupala oli tällä kertaa vaatimaton valmispuuro laukun pohjalta. Kahvit ja yllättävän laadukkaat sellaiset sentään saatiin tankkauspaikan automaatista Pärnun ohikulkutiellä! Kiva oli ajaa tuttu reitti hyvässä säässä nyt seitsemän pyörän ryhmässä kohti satamaa ja Viking Linen terminaalia. Kimmo kun poistui ajoryhmästä edellisenä päivänä tapaamaan sukulaistaan toisessa suunnassa ja Matti oli ajellut edeltä Tallinnaan osallistuakseen Jumalanpalvelukseen tutussa kirkossa. Satamassa oltiin hyvissä ajoin ja Mattikin tuli paikalle juuri kun pyörille annettiin komento siirtyä laivaan. Sen verran kiire oli tullut, että kirkkokahvit oli jäänyt juomatta. Asia saatiin onneksi korjattua laivan aurinkokannella, minne rynnättiin suoraan autokannelta istumapaikkoja varaamaan. Tuliaisten täydennys vielä laivan kauppakadulta ja kotimatkalle kukin omiin suuntiinsa. Keski-Suomen porukka sentään pysyi kasassa Hartolan Nesteelle asti, missä laitettiin lisää vaatetta päälle, kun viikonlopun helle alkoi vaihtua illan viileäksi. Ja kaiholla odotellaan taas tulevia matkoja. Pari viime vuotta ovat näyttäneet, että matkustaminen ei ole itsestäänselvyys.
terveisin Tero