Sain hyvin nuorena jo tutustua ensimmäistä kertaa Jeesukseen, Jumalaan ja Saatanaan. Ensimmäinen kosketukseni oli kun äidin kanssa odotettiin isää kotio ollessani n.3.5-4 vuotias. Olimme keittiössä ja äitini puhui Jeesuksesta ja ihmettelin että lentääkö se avaruusaluksella taivaalla ja saatanasta puhuttaessa menin keittiön kaappiin piiloon ettei se näkis mua :) Kyllähän se selitettiin ettei ne ole näkyviä mutta vilkkaana pikkupoikana kuvittelin niitä vähän niin kuin supersankareiks, jotka osas olla näkymättömiä. Noin 5-6 vuotiaana aloitimme kahden pikkusiskoni kanssa pyhäkoulun Tampereen vapaakirkossa ja se oli jokasunnuntainen tapahtuma jokusen vuoden. Kävimme myös partioo. Olen sitten joutunut elämäni varrella melkoisiin melskeisiin uteliaisuuteni ja energiani takia. Viisivuotiaana mm. kiipeilimme 12 kerroksisten talojen katoille ja koputtelimme ihmisten ikkunoihin ja palokuntaa myöten ovat saaneet hakea milloin katoilta milloin korkeilta kallioilta. Nämä tapaukset ja niistä hengissä selviäminen oli minulle todiste siitä, että jotain suurempaa on olemassa kuin vain tämä maallinen olomuoto.

Murrosikäni oli vaikea ja monet yrittivät ohjeistaa mua, mutta mulla oli oma tutkimusmatka käynnissä. Kaksi kertaa jouduin vatsahuuhteluun alkoholimyrkytyksen takia kun join isojen poikien kanssa samaa tahtia ja ei ollu käsitystäkään siittä mikä oli oikein ja kohtuullista. Koulun sain käytyä kunnialla ja välillä oli parempia aikoja ja välillä huonompia. Elin villin nuoruuden ja sinne on osunut niin pahoja autokolareita kuin muitakin haavereita. Enemmän kuin laki sallii. Mutta se on toinen lukunsa se.

Jumalan läsnäolon ja lämmön olen tuntenut seikkailujeni lomassa niin silloin kun olen ollut huonoimmillani kuin myös silloin kun olen ollut parhaimmillani. Tiedän sen että suojelusta on ollut ihan konkreettisestikkin ja pahoissa paikoissa. Välillä Jeesus on koittanut saada minua johdateltua kokonaan luokseen niin raamattupiirien kuin yksittäisten ihmistenkin kautta, joita on ollut matkani varrella paljon. 

Vuosi sitten hommasin moottoripyörän. Olen aina pitänyt vauhdista ja jännityksestä sekä adrenaliinista, koska olen tuntenu eläväni näiden tunteiden kautta. Ajaminen on kiinnostanut aina. Tapasin CMA-kerholaisia: Matin, Eddien ja Eikan Vaajakosken abc:llä ja jouduin samalla hauskaan tilanteeseen, jossa nämä ihmiset puhuivat Jeesuksesta minulle ja eräälle ateistille joka myös koitti mua saada pois tälläsistä puheista. Jäin pohtimaan silloin näitä asioita enemmänkin ja sain heidän kanssaan ajaa ajokauden loppuun ja olla tapaamisissa. Hain varastosta Raamatun ja selailin sitä aina välillä ja mietin, että nyt vois olla oikea aika perehtyä näihin uskonasioihin paremmin. Olin elänyt syntistä elämää, mutta pitänyt silti kristinuskoa pyhänä ja tärkeänä asiana. Keskustelin Matin kanssa kasteen tärkeydestä ja kävin uskon perusteet-kurssin. Pohdin kasteasiaa rauhassa itsekseni ja se aukesikin minulle ja kävin kasteella.

Mulla on omat taisteluni elämässäni ollut ja tulee varmasti aina olemaan, mutta nyt tunnen että minua on siunattu ja olen saanut hyviä uskovia ystäviä ja päässyt hieman lähemmäksi totuutta. Se joka uskoo Herraan Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan ei huku, vaan hänellä on iankaikkinen elämä! Amen.